Åland Marathon 28.10.2012

Kaikki lähti siitä, että kauden päätteeksi pitäisi käydä kokeilemassa sileä maraton. Tukholma jäi keväällä näkemättä jalkavaivojen takia ja kesä meni muutenkin turhan nopeasti ohitse. Vastuuton matkanjärjestäjä Micke's Marathonresor valjastettiin järjestelemään koko perheen reissua, jolle lähtisivät Kapteenin perheen lisäksi ystäväperhe "Namibiasta". Olkkalan Kirin juoksutähti Doc halusi samalla kokeilla 9 vuotta vanhan maratonennätyksensä kestävyyttä (2:50.xx). Matka tehtiin Viking Linella ja hotelliksi valikoitui Hotel Savoy, aivan Wiklöf Holding Arenan tuntumasta. Docin ja Kapteenin lapset eivät olleet hetkeen nähneet toisiaan ja riemu oli ylimmillään. Lauantai-iltapäivään ehdittiin sovittaa pieni kävelylenkki kaupungille sekä yhdistetty myöhäinen lounas/aikainen päivällinen paikallisessa ravintolassa. Ehtipä miesväki olla piilosillakin lasten kanssa läheisessä puistossa, kun saman aikaan rouvat nauttivat hotellin aulabaarissa lasilliset. Sunnuntaiaamun maratonin ajaksi vaimoille ja lapsille oli varattu uintireissu Marienbad-kylpylään. Mutta sitten itse juoksuun...

Kellojen siirto antoi tunnin lisäaikaa yöunille ja se olikin tarpeen, koska aamupalatarjoilu alkoi jo 5:30. Harvemmin hotellin aamupalalla näkyy niin paljon sporttista porukkaa yhtä aikaa. Aamupalan jälkeen menimme vielä reiluksi tunniksi nukkumaan ja sen jälkeen alkoi vimmattu varusteiden valikointi ja pukeutuminen. Keli oli todella liukas, sillä lämpötila  oli suunnilleen nollassa ja tiet jäässä. Kumpikin päätyi pitkiin trikoisiin ja talvijuoksutakkiin/-paitaan. Pipokin löytyi kummankin päästä, mutta Doc päätti luopua hanskoista juuri ennen starttia. Kapteenihan joutuu pitämään hanskoja alle +10 asteen keleillä, kun valkosormisuus aiheuttaa kiusallista palelua. Wiklöf Arenalla olimme noin 8:15 eli ylimääräistä aikaa ei juuri ollut (lähtöhän oli jo 8:30). Varustekassin säilytyksessä oli pieniä ongelmia, kun Kapteenin pehmeä, skånelainen ärrä tulkittiin väärin ja oikaisukehoituksesta huolimatta varustekassi numeroitiin väärin. Docin loppuaika olisi saattanut olla pari minuuttia parempi, ellei hän olisi joutunut nauramaan tapausta kippurassa ja vedet silmissä juuri ennen starttia.

Lähtömerkki tuli hiukan yllättäen, kun jutustelimme kotipaikkakunnalta mukana olleen suunnistusmiehen kanssa aikatavoitteista ynnä muusta. Olimme Docin kanssa sopineet noin 5.30 kilometriajoista, mutta suunnitelma romuttui heti lähtösuoralla minun jäädessäni pussiin ja Docin kirmatessa vauhdilla eteenpäin. Sain Docin kiinni vielä kilometrin kohdalla ja huohotettuakin muutaman katkonaisen lauseen kovasta alkuvauhdista, mutta sitten tiemme erkanivat. Ensimmäisen puolikkaan minä juoksin vitosen kummallakin puolella olevia aikoja niin, että keskimäärin mentiin koko ajan alle viiden minuutin per kilometri. Kolmentoista kilometrin kohdalla sain viimeisen kerran näköyhteyden Dociin ja silloin meillä oli eroa 1.15 eli vajaa 6 sekuntia / kilometri. En olisi pystynyt nostamaan yhtään vauhtiani ja nytkin mentiin jo riskirajoilla läpipääsyä ajatellen.
 
Kun alkukilometrien jäykkyydestä oli päästy, niin juoksu kulki oikein mukavasti. Maantielle siirryttäessä oli iso varoituskyltti villieläinkolareista, joita oli päivittäin. Pari sataa metriä kyltin jälkeen olikin peura kuolleena ojassa. Juoksentelin useammassakin eri ryhmässä, kun porukka haki omia paikkojansa kisassa. Järven vieressä kulkenut tie oli erityisen liukas ja askel piti sovitella varoen. Vasta jälkikäteen sain selville, ettei Ahvenanmaalla suolata teitä lainkaan, joten liukkauden kanssa piti vain elää. Tasainen ja helppo reitti oli mukavaa juostavaa ja muutamat ylämäet kovin loivia maastomaratonien reitteihin verrattuna. Puolen välin jälkeen tuli jokin ihme notkahdus: jalka painoi ja kilometriajat putosivat välittömästi 5:30-6:00 väliin. Varsinkin kilometrit 24-30 olivat erityisen vaikeita. Valmistauduin henkisesti jo ottamaan kävelyaskeleitakin, mutta juomapisteellä otettu geeli ja suola alkoivat tehota ja kilometriajat parantua. Eiväthän jalat enää mitkään ihan tuoreet olleet, mutta ihmeesti sitä jaksoi loppuun asti. Onnistuinpa saamaan muutamia selkiäkin kiinni, mm. samasta seurasta mukana olleen suunnistajan, jonka vauhti oli hidastunut kovan alkupuoliskon jälkeen (alussa jopa kolmosella alkaneita kilometrejä!) Maaliin saavuin ajassa 3:43.46 ja suunnistaja pari minuuttia myöhemmin. Doc oli jo hetken ehtinyt päivystellä maalissa, kun loppuajaksi oli merkitty 3:30.45! Suorituksemme oli hyvin tasainen, koska minä pystyin parantamaan ennätystäni 40 minuuttia ja Doc jäi saman verran omasta ennätyksestään :). Napostelimme maalissa järjestäjien pöydästä sipsit & pullat ja tulipa muutama mukillinen juomaakin kumottua. Varusteetkin saatiin säilytyksestä numerohässäkästä huolimatta. Doc sai aamulla puhuttua meille myöhäisemmän huoneenluovutuksen ja kävimmekin nopeasti hotellilla suihkussa. Kun muu perhe saapui kylpylästä, niin lähdimme parasta mahdollista vauhtia kohti terminaalia. Tällä kertaa lapset kulkivat edellä äitiensä kanssa ja juoksulenkistä väsyneet nuorisourheilijat laahustivat peränpitäjinä. Ulkopuolisen silmin etenemisemme taisi olla melkoista vaappumista. Laivan A'la Carte-pöydässä suunniteltiin jo uusia reissuja ja tavoitteeksi asetettiin NOPEAMMIN, PIDEMMÄLLE!

Hyvä ja rentouttava reissu. Iso hatunnosto vaimoväen ymmärtäväisyydelle, koska heille matka ei varmaankaan ollut kaikista helpoin.