Liekkitiimi liekeissä - SYR 2014

Someron yörogaining on yksi kesän odotetuimpia kohokohtia. Somerolaiset ovat onnistuneet luomaan lämminhenkisen ja poikkeuksellisen hyvän hinta-laatu suhteen omaavan tapahtuman. Tälle vuodelle oli uutuutena gps-seuranta, jota kotiväki olikin silmä kovana tarkastellut. Aamulla kotiin palatessani jouduinkin vastailemaan seuraavan tyyppisiin kysymyksiin: Miksi muut...? Miksette te...? Miten ihmeessä...? Ettekö te tajunneet...? Kaikesta huolimatta, gps-seuranta koettiin hyväksi ja tervetulleeksi kokeiluksi lajiin.

Tiimi oli palautunut hyvin Viron em-kisojen rasituksista ja porukalla oli kova halu päästä metsään, tekemään hyvä harjoitus. Ennen karttojen jakoa ennätimme kahvittelemaan ja seurustelemaan, sekä muistamaan veteraanisarjaan siirtynyttä toveriamme. Doc on tunnettu sanonnastaan "Hart-Sport menee suoraan reiteen" ja herran lahjakassista löytyikin 40 pussillista tuota herkullista, vihreää voimantuojaa. Samalla koko tiimille löytyi Ruotsin tuliaisina S-kokoiset "kompressiopaidat" Victorian ja Danielin virallisella hääkuvalla ja vihkipäivämäärällä. Miten ihmeessä tuollaiset herkut saattoivat olla kävelykadun matkamuistomyymälän poistotangossa ja vieläpä puoli-ilmaiseksi? Ainakin naurua ja ihmetystä riitti paitojen hinnan eli 50 kruunun edestä.

Kuva: Maija Virta

Kuva: Antti Nousiainen

Reitinsuunnittelu ei sitten ollutkaan ihan läpihuutojuttu, sillä ratamestari oli sijoitellut pirullisesti rastit ilman selkeää kiertoa. Tiimin kovasta itseluottamuksesta kertoo se, että reitti suunniteltiin pitkälti yli 50 kilometrin pituiseksi, oikeastaan lähemmäs 60 kilometrin taivalta. Lähtömerkistä suuntasimme länteen ja alun muutamat sadat metrit etenimme kovaksi tiedetyn Kolmen Koplan seurassa. Kiersimme ensimmäiselle rastille (34) tietä pitkin ja tässä kohden kierto osoittautui virheeksi. Rastilla oli jo täysi tohina päällä, kun saavuimme lopulta leimaamaan. Tästä pääsimme hyvään vauhtiin Heinjärven kiertämisessä (35-46-159) tai oikeastaan vain vauhtiin...itse asiassa ei siihenkään... Pari väliä kulki vielä suhteellisen mukavasti, mutta ratkaisu lähteä järven pohjoispuolella kulkemaan rantaa pitkin, osoittautui virheeksi. Pitkässä rantaheinikossa, vattupuskissa ja nokkosissa kulkeminen latisti tunnelmaa ja säännöllisen epäsäännöllisesti piti hypätä piilossa olevien ojien ylitse. Kaiken hyvän lisäksi suon ylittävä sähkölinja oli todella hidaskulkuista. Rastilta 159 jatkoimme edelleen linjaa pitkin, kun parempaakaan vaihtoehtoa ei tuntunut olevan tarjolla. Jälkikäteen vaimo sanoi ihmetelleensä gps-seurannasta, miksi meidän vauhtimme oli vain 2-3 kilometriä tunnissa, kun samaan aikaan muut tiimit laskettelivat toisaalla 6-8 kilometriä tunnissa. Rasti 169 löydettiin aivan nappiin isojen taimikkoalueiden takaa. Poluille ja tielle pääseminen palautti uskoa miehiin ja juttukin alkoi taas luistaa. Seuraavat rastit (139-129-119-160) otettiin tarkasti ja käytimme etenemiseen mahdollisimman paljon teitä. Optimistisesti suunniteltu reitti alkoi tuntua mahdottomalta toteuttaa, mutta vielä ei ollut aika tehdä oikaisuja, vaan yritimme kiristää vauhtia. Vaikka rastilla 160 hiukan haparoitiinkin, niin eteenpäin lähdettiin hyvällä sykkeellä. Saarijärven koilliskulmaa kierrettäessä manailimme somerolaisia järvenrantoja: eihän täällä kulje missään kalastajanpolkua, vaan maasto vaihtelee vaikeakulkuisen ja mahdottoman välillä. Puro (130) osoittautui niin hienoksi rastipisteeksi, että juoksentelimme puron edestakaisin ennen leimaamista. Tarkoituksella tietenkin, uskotteko?

Seuraavalla välillä päästiin paparazzin kuvaamaksi. Rajavillien Antti onnistui nappaamaan hienon kuvan, jolle hän antoi nimeksi "Liekkitiimi liekeissä":

   Kuva: Antti Nousiainen

 

Rastipiste 117 (Vanha nuotiopaikka) päätettiin ottaa tiekierron kautta. Viimeinen maastossa kuljettu 200 metriä sekoitti nuorisourheilijat taas kerran liian paljon oikealle. Kuvittelimme nuotiopaikan olevan mäen korkeimmalla kohdalla ja sieltä avautuvan huikean näköalan. Porukka olikin hieman ihmeissään, löydettyään lopulta muutaman hiiltyneen puunkappaleen pitkästä ruohikosta, keskeltä "ei mitään". Kaupantekijäisiksi haparoimme paluumatkalla samaa metsätietä, jota pitkin olimme tulleet rastille. Aika touhua!

 

Kello oli ennättänyt jo sen verran pitkälle kilpailuajassa, että jouduimme tässä vaiheessa oikaisemaan suunnitelmaamme. 59-juomapiste-138-127-110-137 leimailtiin mahdollisimman paljon teitä liikkuen. Rastilla 49 oli taas aika suunnitella loppumatkaa. Valkenevassa aamussa päädyimme ratkaisuun 55-126-118. Kumparetta 118 etsiskeltiin sitten taas huolella. Juuri kun olin ehtinyt kysyä, että muistatteko miten kävi viime vuonna tällaiselle aukolle tultaessa, niin kartta ja maasto eivät miesten mielestä enää kohdanneetkaan ja skannailutyöt olivat ajankohtaisia. Hiukan pienemmällä työllä sentään tänä vuonna selvittiin. Antti oli taas ehtinyt piiloutumaan rastille kameransa kanssa ja ikuisti tiimin häpeätilan:

 

  Kuva: Antti Nousiainen

 

Arvoimme rastilla vielä parin minuutin ajan jäljellä olevaa aikaa ja mahdollista reittiä. Päädyimme liikkumaan maalia kohden rastien 48-44-54 kautta. Yö oli kulunut nopeasti aamuun ja irtokarkkipussikin löydettiin repusta vasta viimeisen tunnin aikana. Rastilta 54 lähdettäessä huomattiin aikaa olevan sen verran jäljellä, että voisimme hakea vielä rastin 53 maalin toiselta puolen. Kevyemmällä jalalla 43:kin olisi ehkä ollut tavoitettavissa, mutta emme uskaltaneet ottaa kolmen pisteen takia riskiä ajan ylittämisestä. Maaliin ennätettiin ajassa 7.42.35 (matka noin 44,5km) ja tulokseksi muodostui mukava viides sija kovassa seurassa. Tulokset_SYR2014

 

Jälkiviisautta...

 

+ Tiimiltä hyvää tekemistä ja paljon onnistuneita ratkaisuja

+ Positiivinen fiilis, muutamasta vikeudestakin huolimatta

+ Tiimi suunnisti tällä kertaa yhdessä enemmän kuin kertakaan aiemmin
+ Tiimin tähänastisista suorituksista paras? 

             

- Ehkä hiukan liian optimistinen suunnitelma...ehkä...

 

Aika velikultia - ERC 2014, Pölva, Viro

Raportin kirjoittaminen ERC 2014 -tapahtumasta on ottanut harvinaisen koville ja reissusta onkin vierähtänyt jo reilu kuukausi. Vaikka aluksi tuntui, että selvisimme helpolla, niin ihan poikkeuksellinen väsymys tuli kuitenkin hankittua.


Odotus

Päätös Viron EM-kisaan lähdöstä tehtiin pian viime vuoden Retki-Rogainingin (8h sarja) jälkeen ja ilmoittautuminen laitettiin sisään ennen vuoden vaihdetta. Kisaan tuntui olevan ikuisuus, mutta talvi ja kevät vaihtuivat kesään liiankin nopeasti. Tiimin ensimmäisestä 24h-kisasta oli tulossa viimeinkin totta.


Valmistautuminen

"Tähän kisaan me sitten treenataan ja käydään tekemässä pitkiä yhteislenkkejä koko joukkueen voimin." 

Työkiireet pitivät huolen siitä, ettei treenattua tullut ainakaan valoisalla ajalla ja kilometrit jäivät muutenkin alakanttiin. Loppiaisrogaining 8h, Salpaus-rogaining 12h, TKR-maraton Loimaalla ja Averian maraton Vihdissä jäivät liki ainoiksi pitkiksi treeneiksi, kun juoksu- ja suunnistuskilometrejä kertyi viiden ensimmäisen kuukauden aikana vain  viitisensataa. Ennen kisaa käytiinkin kauhunsekaista keskustelua jaksamisesta.

  
Jännitys

Kisamatka tehtiin yhdessä Tyykikylän Bluesin ja Ihan Hukassa -tiimien kanssa. Lauttamatkalla tankattiin huolella buffet-pöydässä ja Pölvaan ehdittyämme nautimme vielä majoituspaikassa kiireetöntä pastapäivällistä ja teimme varustukseen viimeisiä säätöjä. Tässä vaiheessa jännitys kihelmöi mukavasti mahanpohjassa, mutta luotto omaan tekemiseen oli yllättävänkin korkealla. Jollakin tapaa oman tiimin läsnäolo rauhoitti mieltä. Nukuttua tuli useampia tunteja kuumuudesta ja itikoista huolimatta. Aamupalapuuro ja -leivät menivät hyvin alas ja tunnelma oli rauhallinen. Kisapaikalle ajaessa oli hiukan reitin kanssa epäselvyyttä, mutta autossahan oli 9 erilaisella suunnistustaidolla vastustettua, vahvan mielipiteen omaavaa urheilijaa, joten parin u-käännöksen jälkeen löysimme perille Oravan kylässä sijainneeseen kilpailukeskukseen.


Ilo

Kisapaikalla jännitys oli jo muuttunut iloksi. Oli hienoa tietää, että kohta päästäisiin tositoimiin ja nauttimaan Viron luonnosta kokonaiseksi vuorokaudeksi. Koko alkuvuoden vaivanneita työasioita ei tarvitsisi miettiä lainkaan ja Minkiönkylän Mahti sekä DocS ovat mahtavaa seuraa matkalla. Reitti ei hahmottunut tällä kertaa ihan heti, mutta saimme lopulta itseämme tyydyttävän suunnitelman kasaan. Loppuun jätimme tarkoituksella pelivaraa useamman tunnin ja samalla maalin lähestymissuunta valittiin niin, että lisäpisteiden keräämiseen olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet. Iloiset äänet ja vitsailu kaikuivat lähtökarsinaan mennessä ja nyt ei enää jännitty lainkaan, vaan oltiin virtaa täynnä ja valmiita seuraavan vuorokauden koitokseen.


Into

Lähtöpaukusta Doc otti tutun paikkansa kolmikon keulilta, kurkisti hartiansa yli, virnisti ja heitti tutun kommenttinsa "Tänään on pojat tossu syönnillään. Hart-Sport menee suoraan reiteen!" Kiihdyttelimmekin muita joukkueita ohitellen tieosuudella ripeään juoksuun ja halusimme olla ensimmäisellä rastilla ennen pääjoukon aiheuttamaa ruuhkaa. Ensimmäiset rastit olivat hyvin helppoja maastonkohtia ja antoivat hyvän käsityksen siitä, ettei rastilippuja ollut todellakaan piilotettu. Rauhoittelimme hiukan vauhtia, mutta samalla halusimme pitää koko ajan hyvän liikkeen alkumatkasta. Tutkailimme edetessämme maastoa, saadaksemme kuvan virolaisesta metsästä ja sen edettävyydestä. Olimme suunnitelleet pitävämme kenkämme kuivina mahdollisimman pitkään, jotta säilyisimme ilman rakkojen hidastavaa vaikutusta. Lämmin kesäpäivä nosti fiilistä ja ensimmäisen tunnin tulos oli odotusten mukainen (7,25km/10 pistettä).   


Vahvuus

Sama vahva meno jatkui sekä liikkeen että suunnistuksen osalta. Rastit löytyivät ilman hakuja ja reitinvalinnatkin tuntuivat olevan suurimmaksi osaksi nopeampia kuin samaan suuntaan etenevien kilpakumppanien. Ainoan vaikeuden toi vedenpitävä kartta, josta yliviivaustussilla merkitty oli hävinnyt jo alkuvaiheessa hikisiin käsiin. Onneksi MiMa ja Doc olivat ehtineet merkitä suunnitelman myös punaisella permanent-tussilla. Yksi isompi virhe tapahtui ojien risteystä (305) hakiessa. Olimme hyvässä suunnassa kohti rastia ja nähtyäni nopean suomalaisparin, korjasinkin suuntaa liiaksi vasemmalle. Korjausliike palkittiin 14 minuutin hakutalkoilla. Asiaa ei helpottanut yhtään, että tässä kohtaa karttaan ei ollut merkittynä kahta maastossa sijainnutta, reilunkokoista ojanuomaa.

Yhtä rastia myöhemmin, pidemmällä tiesiirtymällä pieni haku oli jo unohdettu, kun tankkailimme lihapiirakoita ja ihailimme "aikamatkaa menneisyyteen". Maisemat ja piha-alueet rakennuksineen olivat kuin 50-luvun Suomi-filmeistä. Vesipisteelle W6 ehdittiin ajassa 5 tuntia ja matkaa oltiin tehty tuossa vaiheessa 30 kilometriä. Olimme mukavasti suunnitelman mukaisessa vauhdissa, ilman suurempia murheita. Vielä tunnin ajan pystyimme pitämään saman hyvän alkuvauhdin päällä ja pistesaldokin oli karttunut reilulla 13 pisteellä per tunti. Hyvä Liekkitiimi, hyvä me!
   

Epäilys

Kuuden ja kahdeksan tunnin välillä oli menossa notkahdus. Yht´äkkiä kilometrivauhti olikin pudonnut neljään ja puoleen. Osa notkahduksesta menee hankalamman maaston piikkiin, mutta varmasti oman osansa notkahdukseen toi myös energioiden vajeneminen. Ehkä tämä ei sittenkään ole ihan läpihuutojuttu? Tässähän voi vielä joutua kovaankin paikkaan...

Epäilykset helpottivat vielä hetkeksi, kun vesipisteellä W2 tankattu neste ja energia toivat miehiin lisävirtaa ja selkeitä polkuja & teitä edettiin taas hölkkäillen. Useammassakin kohdassa oli villisikojen jälkiä ja tummuvassa illassa alkoi hirvittää mahdollinen villisika karjun kohtaaminen metsässä. Olin ihan varma, että toinen osapuoli olisi ollut paljon valmiimpi puolustamaan omaa reviiriään. Suunnistus kulki edelleen vaivatta. Kartan länsiosassa uskaltauduimme jopa kulkemaan pienen pätkän tietä kartan ulkopuolella. Ilmeisesti kartasta oli jätetty taktisesti juuri tuo osa kuvaamatta, sillä eriävä tienhaara olisi saattanut harhauttaa kulkijat. Pidimme kuitenkin hyvin oikean tien ja varmistimme kompassilla teiden kulkusuunnat. Otsalamput olimme kaivaneet jo hieman aiemmin valaisemaan kulkua ja puolenyöaikoihin alkoivat sitten isommat ongelmat etenemisen suhteen.

    
Epätoivo

Doc ei saanut energiaa sisään eikä imeytymään normaalisti. Vesipisteelle W3 saavuttaessa, kuulimme jo kaukaa musiikin rytmin. Vesipisteenä toimi mökin pihapiirissä sijainnut kaivo ja paikallinen porukka oli virvokkeita nauttiessaan viritellyt valkokankaan, videotykin sekä äänentoiston pihalle. Varsin sekava joukko oli meitä vastaanottamassa sekä opastamassa kaivolle. Ehkä juuri tästä syystä puimme vain takit päällemme ja täydensimme nopeasti juomapussit, emmekä pitäneet pidempää evästaukoa. jälkikäteen mietittynä, tässä kohtaa olisi pitänyt evästää kunnolla ja levähtää hetkinen.

Epätoivoa ei helpottanut suon ylityksekseen lähdettäessä kadotettu linja sekä polku. Pienen pyörähtelyn jälkeen otimme kompassisuunnan pohjoiseen ja osuimme liikuttavankin hyvin tielle ja siitä rastille. Doc otti väkisin geeliä ja nestettä, yökkäili ja taisipa pieni oksennuskin tielle ryöpsähtää. Vesipisteellä W4 istahdettiin hetkeksi ja tehtiin suunnitelmaa loppumatkan taittamiseksi. Fox Forcen Miia ja Sanna osuivat vesipisteelle samaan aikaan ja tytöt yrittivät tsempata meitäkin juoksuun. Sata metriä myöhemmin Fox Force oli kadonnut horisonttiin ja me laahustimme edelleen tiellä.


Pettymys

Olimme päätyneet oikomaan loppureittiä maaliinpääsyn nopeuttamiseksi. Ehkä kaverin tuskaa ei täysin käsittänytkään ennen kuin pikaisen puskareissun jälkeen palailin tielle ja Minkiönkylän Mahti kuiskaa: "Shhh, Doc nukkuu!" Doc oli nukahtanut silmänräpäyksessä sikiöasentoon sepelille ja nyt viimeistään me puusilmätkin huomasimme tiimikaverin hädän. Olimme vielä hetkeä aiemmin suunnitelleet kulkevamme vähintään sadan kilometrin matkan, mutta nyt prioriteetilistalla kärkeen nousi maaliinpääsy. Matka maaliin tuntui tuskastuttavan pitkältä isoa tietä kävellessä. Onnistuimme kartuttamaan pistesaldoamme vielä muutamalla rastilla, jotka sijaitsivat reitin varrella. Matkaa taittaessa oli hyvä käsitellä pettymys alta pois ja aamuauringon lämmittäessä tuollaiset ajatukset unohtuivatkin nopeasti.


Helpotus

Maali tavoitettiin ajassa 19 tuntia 14 minuuttia 47 sekuntia. Kuljettua matkaa kertyi 95,4 kilometriä (move). Olimme vajaata vuorokautta aiemmin aloittaneet urakkamme yhdessä ja yhdessä tulimme myös maaliin. Isot kiitokset reissun onnistumisesta kuuluvat Minkiönkylän Mahdille sekä DocS:lle. Tunnen olevani etuoikeutettu kuulumaan samaan tiimiin näiden herrasmiesten kanssa. Kiitos!
 

 

Linkki isompaan karttaan: -klik-

 

Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä.

Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen.

Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan.

Aika velikultia.

 

-Tuntematon sotilas (Väinö Linna)

Eväät (kuluneet):

n. 4-5 l Urheilujuomaa(Herbalife H3O)
n. 1 l vettä juomapisteillä
2 kpl Graham-lihis
1 kpl Lihapirugas (lähinnä lihapasteijaa muistuttava paikallinen mestariteos)
1 kpl Valio Mustikkakeitto 250g
2 kpl Elovena välipalakeksi 
2 kpl Marabou Starbar-suklaapatukka
4 kpl BisBis-lakritsapatukka
1 pss irtokarkkia
1 pss Suklaarusinoita

Varusteet:

Salomon XA20 reppu
Camelbak 2l juomarakko
Lupine Piko otsavalo
Salomon SpeedCross3 -kengät
WOL -kompressiosukat
Icebug -gaitersit
Craft -boxerit
NoName Terminator -suunnistustrikoot
NoName Combat -suunnistuspaita
Salomon -irtohihat
NoName -hikinauha (leveä)
Craft takki (ohut)
Vara-aluspaita
Normisetti ea-tarpeita, wc-paperia, savett, lääkkeitä, rahaa...