Vaarojen Maraton 43km 2013

Koli 5.10.2013

Vaarojen Maraton, yksi kauden päätavoitteita ja kohokohtia on nyt takanapäin ja on ilo huomata, että veteraani-ikäinenkin kaveri voi vielä kehittyä harrastuksessaan. Viime kesälle soviteltiin tarkoituksella mahdollisimman paljon maastojuoksua ja vaihtelevia polkuja. Suunnistusta en ehtinyt harrastamaan läheskään niin usein kuin oli tarkoitus, koska perheelle ja työelämällekin on annettava oma huomionsa. Varsinkin loppukesän taistelin taas kerran kireän lonkankoukistajan kanssa, joka on seurausta runsaasta työautoilusta. Mutta nyt itse tapahtumaan…

Saavuimme perjantai-iltana Kolille juuri ennen kymmentä ja ennätimme sekä ilmoittautua että saamaan vielä ruokaakin ravintolasta. Majoitukseksi olin varannut mökin (sama kuin viime vuonnakin), jota tulivat kanssani jakamaan Kata ja Jokiv. Teimme illalla vielä ”pikaiset” viimeiset säädöt reppuihin ja pääsimme puolilta öin nukkumaan. Aamuherätys tapahtui ihan liian aikaisin, kun Jokiv oli päättänyt startata ultralle ja ultran lähtöhän oli jo seitsemältä. Olin tehdä kaverille ikävän yllätyksen, kun ajattelin valmistaa aamupuuron pikahiutaleista, jotka sisälsivät pähkinää. Onneksi Jokiv huomasi ennen syömistään tuon haitallisen ainesosan ja puuro keiteltiin tavallisista kaurahiutaleista. Kävin viemässä Jokiveen luontokeskukselle ja mies sai pudotettua tavaransa valmiiksi huoltoon. Jätin herran hytisemään vilusta lähtöalueelle ja itse kiirehdin takaisin mökin lämpöön nauttimaan aamupalaa ja valmistautumaan omaan lähtööni. Ennätimme Katan kanssa jättämään tavaramme säilytykseen hyvissä ajoin ja siirryimme kävellen lähtöön. Sain puhuttua Katan mukaan ensimmäiseen lähtöryhmään (tavoiteaika alle 5 tuntia), mutta yhtämatkaa emme lähteneet juoksemaan. Kumpikin halusi pitää alussa käsijarrua päällä ja Katan käsijarru piti paremmin kuin Kapteenin. Lähdön tapahduttua oma paikka letkassa löytyi ensimmäisten kilometrien aikana ja onnistuin keräämään sen verran lämpöä päälle, että luovuin irtohihoista ja hanskoista jo ennen viiden kilometrin kylttiä. Matka eteni mukavaa vauhtia ja jossakin vaiheessa huomasin vetäväni polulla pientä letkaa. Koska kukaan ei kärkeen halunnut, niin pidin nopeuteni itselleni sopivana ja mahdollisimman tasaisena. Jutustelimme niitä näitä ja ihastelimme Kolin upeaa, syksyistä maisemaa. Tottakai letkasta piti löytyä naapurikunnasta lähtöisin oleva kaverikin, mutta emme ikäeromme vuoksi toisiamme tunteneet. Olin päättänyt kävellä ylämäet alusta saakka ja sainkin hyvin pysyttyä suunnitelmassani. Ennen vedenylitystä kiihdytimme parin kaverin kanssa vauhtia, jotta emme olisi joutuneet odottelemaan ylitystä pitkään. Soutuvene irtosikin lähes heti rannasta, mutta toisella puolella jouduimme odottelemaan hetken toisen veneen ehtimistä pois alta. Tällä kertaa vetolossi olisikin ollut nopeampi vaihtoehto. Söin veneessä Maraboun Dubbelnougat -patukan ja ennen Kiviniemen juoma-asemaa otin vielä suolan. Join pikaisesti yhden mukin vettä ja lähdin samalla vauhdilla jatkamaan eteenpäin.

Kun reitti lähtee nousemaan Kiviniemestä, niin säästelin jalkoja kävelemällä jopa tielläkin jyrkimmät nousut. Viime vuonnahan tästä eteenpäin alkoivat vaikeudet. Olin saanut hiukan ennen vedenylitystä kaverikseni Vaarojen ensikertalaisen ja taitoimme samaa matkaa eteenpäin. Humpan tahti meni niin, että ylämäet käveltiin ja alamäet annoin rullata hyvää vauhtia. Jalkinevalinnassa olin päätynyt nastoitettuihin Salomonin SpikeCrosseihin ja ne toimivatkin erinomaisesti liukkailla pitkospuilla, juurakoissa sekä kallioilla. Pystyin pitämään kohtuullista vauhtia koko Ryläyksen eikä sellaista notkahdusta kuin viime vuonna, tullut lainkaan. Hetkittäin pohkeissa ja nivusissa tuntui merkkejä orastavasta krampista, mutta onnistuin sovittamaan askeleeni niin, etten joutunut missään kohdassa venyttelemään. Lisäksi otin tässä toisen suolan sekä ProBarin geelikarkkeja imeskeltäväksi. Sain teknisemmillä osuuksilla SannaK:n kiinni ja tsemppasin häntä eteenpäin, että "tulet sitten tiellä ohitse". Ryläyksellä tuli yhtäkkiä sellainen terve näläntunne, jonka hoidin alta pois mustikkakeitolla. Keitto olikin mukavaa vaihtelua suklaalle ja geeleille ja täytti samalla tyhjää mahaa. Viime vuonna Ryläys tuntui kestävän loputtomiin, mutta nyt viimeinen lasku ja pitkospuut tulivatkin vastaan yllättävän nopeasti. Voimiakin oli vielä jäljellä lopun helpompia tieosuuksia varten.

Ryläyksen ja toisen juomapisteen väliä lähdin taittamaan pienessä porukassa, joka sitten hajosi matkan varrella niin, että kiristimme vauhtia toisen juoksijan kanssa muiden jäädessä. Meno tuntui oikein helpolta ja fiilis oli korkealla. Laskeskelin viiden tunnin alituksen olevan mahdollisen hyvällä, tasaisella juoksulla. Juomapisteelle tultaessa Jokiv tuli tielle samaan aikaan hotellin suunnasta. Mies oli käyttänyt ensimmäiseen kierrokseen karvan yli viisi tuntia, mutta toiselle kierrokselle lähdettäessä polvet olivat sanoneet yhteistyösopimuksensa irti. Juoksimme samaa matkaa tiellä ja keskustelimme vaihtoehdoista. Jokiv päätyi juoksemaan tien osuuden mukanani, jos ongelma menisikin ohitse. Polvien kuitenkin ”pettäessä alta” oli aika jättää leikki kesken viidenkympinkohdalla. Oli paljon viisaampaa keskeyttää tielle, kuin Ryläykselle ja polvien rikkominen kokonaan ei kiehtonut laskettelevaa kaveria.  Minä jatkoin omaa kulkuani maalia kohden ja juuri ennen rantatielle laskeutumista olin ohittaa Ursa Minorin huomaamatta. Energiat ilmeisesti alkoivat olla vähissä ja matkakin alkoi painaa jaloissa. Kävelin nyt Rantatielläkin ylämäkiä ja yritin juosta mahdollisimman paljon alamäkiä ja tasaista. SannaK tuli ennustukseni mukaisesti ohitse ennen laskettelurinteen nousuun lähtöä. Sain juoksemalla alamäkeen vielä pari edellä menevää kiinni ja loppunousuun lähdettäessä aika oli todella kortilla viiden tunnin alitusta ajatellen. Yritin pitää kävelyn hyvävauhtisena, mutta voimat oli jo kadotettu matkalle. Ne kohdat, joita yritin juosta, jäivät vain muutaman metrin pituisiksi yrityksiksi. Viimeinen nousu oli kaikesta kannustuksesta huolimatta aivan kauhea. Onnistuin kaikesta ottamaan muutaman huonon juoksuaskeleen maaliviivan ylittäessäni ja loppuajaksi muodostui  5.01.13. Pieni viiden tunnin ylitys ei edes harmittanut, kun voimia ei yksinkertaisesti ollut enempään. Maalissa Jokiv oli jo vastassa ja Katakin tuli vain reilun vartin myöhemmin maaliin. Onnistuin parantamaan aikaani viime vuodesta reilut 36 minuuttia, joten tyytyväinen on oltava. Loppunousukin tuli yli 40 sekuntia nopeammin, vaikka vauhti tuntuikin välillä pysähtyvän kokonaan. En usko kehitykseni edes olevan vielä lopussa, joten ensi vuotta varten lähdetään treenaamaan uusin eväin. Hieno ulkoilupäivä, hienossa seurassa!

 

Päivän varustus:

Salomon SpikeCross3 -kengät
Inov Gaiters -sukat
ZeroPoint -kompressiosäärystimet
Craft -boxerit
NoName Terminator -suunnistushousut
NoName Combat -suunnistuspaita
Salomon -irtohihat
Ohuet juoksuhanskat
Salomon XA20 -juoksureppu

Kuluneet eväät:

2 litraa High5 Zero Citrus -urheilujuomaa (3 tabl / 2l)
1 Marabou DubbelNougat -suklaapatukka
1 Marabou Starbar -suklaapatukka
1 Valio Mustikkakeitto 250g
2 kpl Squeezy -supergeeliä
2 suolatablettia

Tulokset