Miksi minun pitää kärsiä, jos Jokiv treenaa ultralle?
Nousumetrejä 1003 plus ne pari nousua, jotka tuli tehtyä huoltoa järjestäessä. Vein etukäteen mäen päälle vesiastian ja energiaa, jotta voisimme tehdä lenkit keskeytymättöminä. Karttoina oli Pellervon pullauttama maastokartta & vanha suunnistuskartta.
Aluksi kiersimme muutamia lenkkejä hieman pidemmältä maastosta, mutta huomattuamme ettei nousumetrit kerry tuolla tavoin, siirryimme jyrkempään rinteeseen. Käytimme vanhaa, nurmettunutta laskettelurinnettä sekä hissiväylää kierrokseemme ja välillä vaihdettiin kiertosuuntaa, jotta mielekkyys ei täysin katoaisi hommasta. Jokiv oli "luomuna" liikenteessä, mutta minä olin varautunut sauvoilla. Pimentyvä kesäyö on hienoa aikaa tehdä tämän tyyppistä harjoitusta. On todella ihme, jos ei takajalkaan tartu lisää voimaa näistä harjoituksista.
Melko hienoa ja hitusen raskasta.
Kuva: KapteeniSolisluu
Matkaa kertyi 12,84km, aikaa kului 1h 59min 9sek
Kovin oli raskas juoksu pienviljelijäperheen esikoispojalle. Ennätys parani kuitenkin reilut 8 minuuttia. Oma maratonennätys on nyt nettoaikana 3:35:11.
Lähtöasetelma oli hiukan ristiriitainen, kun valmistautuminen ja itsetunto olivat kunnossa, mutta harjoittelussa en ollut tehnyt riittävästi pitkiä lenkkejä. Noutaja saattaisi siis korjata väsyneen matkaajan juoksun loppupuolella. Numerolapun hain jo perjantai-iltana, joten lähtöön ei ollut mitään kiirettä. Päädyimme ratkaisuun, että perhe heitti minut hallille ja samalla he seuraisivat puolikkaan ja maran lähdön. Tein pienen lämmittelyn hermostuksissani ja lähtöpaikalta Pumppi bongasi minut ennen starttia. Ehdimme vaihtaa muutamat kuulumiset sekä Pumppi lupasi tulla loppumatkasta fillarilla huoltamaan väsyneitä kulkijoita.
Lähdön tapahduttua piti jonkin aikaa etsiskellä omaa paikkaansa ja suunnitelmani noin kolmen ja puolen tunnin ajasta tuntui kovalta, koska varsinkin ensimmäinen kilometri oli kovin hidas. Vasta kaupungista ulospäästyä, juoksu alkoi sujua vapaammin. Tammelaan päin juostaessa tankkauspöhö vielä jumitti menoa, mutta ohittelin kuitenkin koko ajan porukkaa. Tammelassa jalka nousi jo normaalisti ja sain kiristettyä sekunteja pois kilometriajoistani. Lämpöisen kelin takia jouduin kaatamaan vettä päähäni ja samalla kastelin paitaani. Avoimilla paikoilla tuuli ei haitannut menoa lainkaan, vaan se otettiin kiitollisuudella vastaan. Lämmin keli ei todellakaan kuulu Kapteenin suosikkeihin.
Varsinkin ensimmäisen kierroksen loppupuolella jutustelin puolikkaan juoksijan kanssa ja hän tähtäili 1.45-loppuaikaan. Juoksukaverista oli kovasti apua ajan kirimisessä. Toiselle kierrokselle lähdettäessä, olin jo liki aikataulussa kolmen ja puolen tunnin aikaan. Nyt sain vetoapua naismaratoonarilta, jonka kanssa tuli juostua Tammelaan saakka.
Tammelan ensimmäisellä juomapisteellä sain jonkin ihme vaihteen päälle ja kiihdyttelin vauhtiani. Juoksu oli tosi nautinnollista ja matka taittui. Ilo ei ollut pitkäaikainen, vaan kääntöpisteen jälkeen aloin hiljalleen jäädä noin viiden minuutin kilometriajoista. Otin toisen suolatabletin, mutta lievä pahan olon tunne alkoi hiipiä juoksijaan. Join seuraavalla juomapisteellä mukin Dexalia ja kastelin itseäni mukillisella vettä. Samalla kun koin reissun vaikeimpia hetkiä, niin Pumppi oli polkupyörän kanssa odottelemassa pelastavana enkelinä. Pyörän korista löytyi kaikki herkut raikkaasta vedestä aina Karjalanpaistiin :) Join muutaman suullisen puhdasta vettä ja tiemme erkanivat Pumpin huolehtiessa muistakin tutuista.
Matka Forssaan oli raskas ja useampaankin kertaan tuli mieleen ajatus kävelemisestä. Sain kuitenkin pidettyä itseni vauhdissa ja kaupunkiin tultaessa sain jopa uutta puhtia nostaa vauhtiani. Ehkä osansa notkahdukseen toi se, että kastelin itseni kunnolla, ennenkuin käännyimme Kuustoon ja samalla hetkellä tuuli alkoi puhallella viileämmin. Kun aiemmin kärsin kuumuudesta, niin nyt yht´äkkiä aloin palella. Lopun kaksi viimeistä kilometriä tulin sen minkä jaloista pääsin (ei kovin paljoin). Tunteet menivät laidasta laitaan, kun näin tulevat maailmanmestarit vaimon kanssa jalkakäytävällä. He olivat tulleet kannustamaan ja hakemaan väsynyttä juoksijaa. Urheilukentästä ja maaliintulosta ei jäänyt kovin paljon mieleen. Pojat kuitenkin juoksivat halaamaan ja toivottelemaan tervetulleeksi maaliin. Muutaman sanasen ehdin vaihtaa naismaratoonarin kanssa, jonka peesissä juoksentelin puolivälin sekä Saarjan bongasin 100+ paidasta. Kisahallin eväät maistuivat oikein hyviltä. Liekö osuutensa silläkin, että juoksin "soppamiehen" sponsoroimana :)
Tavoite 3.30 jäi tällä kertaa saavuttamatta, mutta selkeäksi eduksi näkisin sen, että nyt voin edelleen kuulua OnTrailin "Maraton alle 3.30"-ryhmään. Hieno reissu ja tutut kaverit tekivät hyviä aikoja!
Jokiv ehti ikuistaa tuulennopean, "tonttulakki" päässään juosseen kilpailijan:
Kuva: Jokiv
"Kapteeni, käydään ihan vähän vaan palauttavalla lenkillä." -Jokiv
Kyllä tuli palauduttua ja taidettiin jo tehdä hiukan pohjia seuraavillekin reissuille. Viestiteltiin iltapäivästä, että voisi tehdä joskus pienen maastojuoksun poluilla ja hiukan ennen iltayhdeksää Jokiv laittoi ehdotuksen lenkistä spekseillä: "Tänä iltana, polkujuoksua ja ihan vähän vaan..." Tottahan sitä piti suostua, kun jälkikasvunkin sai mukavasti nukuteltua. Pojat ovat tämän viikon olleet erityisen väsyneitä, kun aamuisin on ollut uimakoulua ja päivä on mennyt touhutessa kavereiden kanssa. Poimin kaverin autoon ja teimme päätöksen lähteä Luontokeskuksen parkkipaikalle, josta suuntaisimme jonnekin päin ja jonkin pituisen lenkin. Hyvä suunnitelma!
Ilta oli päässyt kuitenkin vierähtämään jo siihen malliin, että varauduimme otsalampuilla. Parkkipaikalta pääsimme liikkeelle 22.40, ilman ollessa vielä lempeän lämmin ja auringon värjätessä taivaanrantaa. Alkumatkaa taitettiin pitkospuita pitkin:
Jokiv oli ottanut mukaansa 1:50000 mittakaavalla olevan retkeilykartan ja reitithän on lisäksi aika hyvin merkitty maastoon. Oli mukavaa päästellä pieniä polkuja sekä nautiskella maisemista. Tällainen puolisokea, keski-ikäistyvä, kulkukauppiaan raakki joutui kaivamaan otsalampun jo reilun puolen tunnin juoksun jälkeen. Juurakoissa kompurointi väheni samantien huomattavasti. Tapolanjärven rannassa pidettiin nopea juoma-/kuvaustauko:
Matka taittui ja juttu luisti. Muutamissa kohdissa jouduimme hiukan arpomaan oikeaa polkua, mutta eräälläkin mäellä polun kadotessa, lähdimme rohkeasti metsän puolelle ja toivoimme polun tulevan vastaan. Onneksi näin tapahtuikin muutaman minuutin etenemisen jälkeen. Teimme pienen sakkoringinkin, koska juomapulloani piti täyttää ja Jokiv muisti nähneensä eräällä taukopaikalla kaivon. Olin liikkeellä täysin veden ja yhden geelin varassa, mutta alkuillan "kevyt päivällinen" tuntui riittävän yllättävän pitkälle. Vararavintoahan on kuitenkin riittävästi ja olenkin monesti todennut, että juoksukaverin tulisi laittaa 25 kilon vyölaukku, jotta olisimme samalla viivalla painon kanssa. Loppumatkasta askel painoi tieosuuksilla, mutta poluilla meno oli selkeästi kevyempää. Samalla ruodittiin useampaankin kertaan tulevia Nuuksio Classicin ja Vaarojen reissuja. Viime vuoteen verrattuna askel on ainakin paljon kevyempi ja toivottavasti jalkavaivatkaan eivät haittaa tämän vuotista valmistautumista. Luontokeskuksella olimme takaisin 1.05 ja lähdimme ripeästi ottamaan muutaman tunnin yöunet ennen aikaista aamuheräämistä. Kapteenille nukuttuja tunteja ehti kertyä kolme, eikä Jokiv varmaan ehtinyt juuri enempää nukkua. Pitäisikö juosta tänäänkin hiukan "palauttavaa"...
Väsyneet, mutta onnelliset:
Matkaa kertyi 20,7 km, ajassa 2h 24min
