Voihan kerpele! Miten voi hyväkuntoinen urheilijanuorukainen olla näin rapakuntoinen? Vähän kun pitää keskivartaloa nostaa matosta irti niin jo sattuu ja oksettaa :(
Omat työkuviot, vaimon työt ja lastenhoito sattuivat olemaan suotuisten tähtimerkkien alla ja minulla oli mahdollisuus käydä pitkästä, pitkästä aikaa circuitissa. Edellisestä kerrasta ehti kulua pari vuotta, mutta ajattelin homman sujuvan vanhasta muistista... virhe numero yksi!
Jo alkulämmittely aiheutti suunnattomia vaikeuksia: Käsillä ja jaloilla piti tehdä liikkeitä musiikin tahdissa ja tämä kaikki yhtä aikaa! Tietenkin jouduin porukan eteen..."Tule Kapteeni tähän eturiviin. Et ole hetkeen ollut jumpassa, niin näet paremmin". Juu, näin on! Kaikki muut jumppaajat saivat katsella aitiopaikalta pienviljelijäperheen esikoispojan koikkelehtimista epätahtiin, kalju hiestä kiiltäen. En myönnä olevani kovimpia hikoilijoita, mutta nyt paita oli aivan litimärkä jo ennen ensimmäisen kappaleen loppua.
Ajattelin lämmittelyn päätyttyä, että nyt alkaa helpottaa...virhe numero kaksi!
Se mikä näytti muiden tekemänä helpolta, olikin itselle täyttä tuskaa! Väite: Eihän mies voi mitään pienimmillä painoilla tehdä. Vastaus: Kyllä voi! Ainakin toisella kierroksella, kun 3 kilon käsipainot tuntuivat painavan tonnin. Ei hyvä! Kun piti nousta steppilaudalle, niin aluksi oli aina väärä käsi ja väärä jalka...että hävetti! Onneksi en tuntenut ryhmästä juuri ketään, koska ryhmä oli vaimon työpaikan porukkaa. Toivottavasti eivät hekään tunteneet minua! Seuraavaksi piti heittää raskasta jumppapalloa seinään. Helppo juttu, paitsi Kapteenille.... Juuri kun sain hyvän vauhdin päälle ja sellaisia nättejä pikku heittoja alakautta raskaalla pallolla, niin ohjaaja huutaa toiselta puolelta salia, että "Heitä Kapteeni yläkautta ja molemmilla käsillä!" Että hävetti... Sitten oli vuorossa paikka, jossa sai vapaasti tehdä mitä halusi. Jes! Juoksin paikallani polvia nostellen, mutta sekin oli väärin. "Ei siinä pelkästään paikallaan tarvitse juosta. Ota Kapteeni nurkasta pallo ja voit potkia tai heitellä sitä".
Voi elämän käsi! Ei pysty...ei vaan pysty!
Kolmen, ikuisuudelta tuntuneen kierroksen jälkeen oli vuorossa loppuvenyttely.
Ok, tämä hallitaan kyllä! Virhe numero kolme...
Venyttelyssä piti mennä asentoihin, joihin olisi vaadittu käärmenaisen notkeutta. Nelikymppinen, vähintään 75% työajastaan istuva kulkukauppias ei sitten olekaan ruodoltaan kaikkein liikkuvimpia yksilöitä. En edes kehtaa kirjoittaa mihin vertasivat... kyllä hävetti! Kun muut venyttelivät tottuneen näköisesti, niin minulla meni suurin osa ajasta keskittyessä siihen, ettei pääsisi pieru karkaamaan...ei kiva!
Menenkö sitten uudelleen? Jos unohtaa alkuverryttelyn vaikeudet, kolme kierrosta raastavaa tuskaa ja loppuvenyttelyn häpeän, niin sauna oli kuitenkin lämmin ja urheilujuoma maistui poikkeuksellisen hyvälle. Eli saatan mennäkin uudelleen, mutta harkitsen sitä, menisinkö tunnin myöhässä, jolloin voisi livahtaa suoraan saunaan :D
