Setämies pulassa - Minirogaining 3h, Jämi 21.10.2012

Olihan taas reissu! Pieni ja kevyt lajiesittely mopoikäisille pojille osoittautui matkan varrella yhdeksi kovimmista lenkeistä tänä vuonna.

Olin siis lupautunut esittelemään seuran nuorille tähdille rogaining-kisojen hurmaa ja kuvittelin pystyväni kepittämään sällit pitempikestoisessa suorituksessa, vaikka iltarasteilla jatkuvasti häviänkin heille. Aamukuudelta pojat kyytiin ja auto kohti Kankaanpäätä. Perillä oltiin hyvissä ajoin ennen karttojen jakoa ja saimmekin hyvän paikan reitinsuunnitteluun. Kilpailukeskus sijaitsi Kuninkaanlähteen caravanalueella, kahden kartan taitteessa ja reitti oli mahdollista suunnitella joko itäiselle osalle, pohjoiselle osalle tai näiden yhdistelmälle. Itäisellä alueella olivat isommat pisteet, joten reittisuunnitelma alkoi muodostua sinne. Reitin pituudeksi kaavailimme 12 kilometriä, joka olisi todellista, kuljettua matkaa noin 16 km. Kilometrivauhti ei olisi mikään mahdoton, mutta eihän meillä mikään kiire olisikaan, eihän? Suunnittelun lomassa juotiin kupposet kuumaa ja nautiskeltiin munkit järjestäjien kaffipöydältä. Joutuipa Kapteeni halailemaankin naapuripöydän puolituttua emäntää. Pojat taisivat vähän hätkähtää, että onko tällainen käytös lajille tyypillistä. Ennen lähtöä ehdittiin vielä pohdiskella kenkävalintoja ja Kapteeni sai osakseen ankaraa kritiikkiä painavista kengistään. Pojilla oli selkeä näkemys siitä, millä merkillä edettäisiin vauhdikkaasti ja kevyellä askeleella.

Ennen lähtöä Ursa Minor ehti ikuistaa nopean ja komean Liekkitiimi Jr. partion:

Lähtöalueella ehdittiin vielä ennen starttia sanailla hetkinen tuttujen kanssa. Suunniteltiinpa jopa "leikkimielistä" kisaa Virttaankankaan maastoon. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Lähtöhetki koitti vähän yllättäen ja lähdimme muun joukon mukana kohti Jämin kangasmaastoja. Aaro kirmasi heti alusta vetämään joukkoa ja määritteli näin ollen nopeuden. Minä ja Eero seurasimme ja varmistelimme reittiä kartalta. Suunnitelmana oli pysytellä kangasmaastossa ja alun järjestys meni 38-45-43-55-58-85-82. Juoksu kulki vaivattomasti, vaikka en ole täysin Kolilta vielä palautunutkaan. Suunnistuksenhan kuuluukin olla helppoa tällaisessa maastossa ja oli hienoa seurata poikien virheetöntä työtä. Vasta rastinvälillä 85-82 vaihdoimme ripeäksi kävelyksi minun ehdotuksestani. Samalla tuli ensimmäinen 8 kilometriä täyteen ja aikaa oli kulunut vasta hiukan alle tunti! Ainoat kosteammat paikat oli nyt takana, joten vauhti tulisi kasvamaan loppua kohden. Ajattelin kauhulla mielessäni sitä, miten jaksaisimme koko kolme tuntia, mutta samalla alkoi tulla ensimmäiset merkit siitä, että mahdollinen sippaaja olisin minä eikä pojat. Mäntykankaalle siirryttäessä otimme ensimmäistä kertaa energiaa: pojilla oli energiapatukat ja Kapteenilla itse rakkaudella valmistettua Flapjack-kaurapatukkaa, voipaperiin käärittynä. Evästä olikin aika helppo nautiskella sellaisessa juoksuvauhdissa. Toisaalta tätä on helppo valmistaa ja maustaa oman maun mukaan. Kankaalla rastit kierrettiin järjestyksessä 67-54-69-49-41-42-33-31. Juomarastilla 54 ehdimme jopa vaihtaa muutaman sanasen järjestäjien kanssa. Muuten tällä välillä ei juuri kävelyaskeleita otettu, juostiin kovaa ja välillä vielä kovempaa.

Alkuosan kartta: Kuninkaanlähde Itä

Suunnitellun reitin lopun häämöttäessä teimme nopeita laskelmia ja suunnitelmia. Kartan alaosan suolle ei enää kannattaisi (viitsisi) lähteä kosteuden eikä matkan takia, mutta pohjoisen kartan osalle voisi vielä tehdä täsmäiskun.

Suunnitelma kolmannelle tunnille: Kuninkaanlähde Pohjoinen, rastit 36-35-40-46-37-32-34-maali

Kartalta toiselle vaihdettiin matalalennossa caravanalueen lävitse. Matka jatkui tietä pitkin nopeuden vain kasvaessa. Rastilta 36 lähdettäessä oli reilut kaksi tuntia täynnä ja kaivoimme lisää evästä. Tällä kertaa päädyin Maraboun Dubbelnougat-patukkaan omien leipomusteni sijaan. Suklaa toikin hetkellisen hyvän olon tunteen, joka ehti kyllä hävitä rastinvälillä 35-40, kun pojat juoksivat pitkää ylämäkeä aivan uskomattomalla vauhdilla. Jouduin vaihtamaan kävelyksi ja huutelemaan, että malttakaahan vähän. Yhtään ylimääräistä aikaa ei ollut, vaan koko ajan piti kiirehtiä. Reissun ainoa pummi osui rastille 46, jolle mentäessä tulkitsimme polkuja väärin ja koukkasimme reilusti vasemmalta. Tämänkin pojat korjasivat hienosti ja rasti löytyi loppujen lopuksi aika mitättömän haeskelun jälkeen. Nyt alkoi olla jo tosissaan kiire ja mittailin jäljellä olevaa matkaa kartalta. Kävelyyn ei olisi enää varaa, vaan loppu pitäisi pistellä vieläkin vauhdikkaammin kuin tähän asti oltiin tultu. Kyselin Aarolta ja Eerolta, että oliko jaloissa tuntemuksia ja sain vastaukseksi "Joo, vähän pohkeissa ja vähän takareisissä". Omat jalkani tuntuivat aivan tukeilta ja oli tuskaista katsella, miten nuoret kollegat pyörivät kahdeksikkoa ympärilläni. Pojat tsemppasivat loppukiriin, mutta eihän dieselistä mitään kirivaihdetta löydy: samaa vauhtia vaan alusta loppuun. Rastilta 32 oli pakko suunnata maaliin, sillä aikaa ei ollut enää käydä rastilla 34. Pojat juoksivat edellä ja minä jatkoin jarrumiehenä perässä. Maali tavoitettiin ajassa 2.58.09, pisteitä koossa 1018 ja sijoituksena 14/83. Matkaa reissulle kertyi gps:n mukaan 26,5km, joten alkuperäinen suunnitelma taisi hivenen ylittyä.

Ei voi kuin hattua nostaa Aarolle ja Eerolle kovasta suorituksesta. Jos olisimme ennen kisaa tienneet pystyvämme tuollaiseen matkaan, olisin varmaankin piirtänyt meille kunnianhimoisemman suunnitelman, joka olisi sisältänyt rasteja itäisen kartan alaosassa. Näin toimien oltaisiin saatu paremmat pisteen kasaan, mutta turha tässä on jossitella erinomaisen suorituksen jälkeen. Kokeilu ja kevyt lajiesittelyhän tämä vain oli.

Mitäkö jäi päivästä käteen? Uskomattoman vauhdikas lenkki, upea maasto ja oli hienoa seurata nuorten innostusta uudesta lajikokeilusta. Jo matkan varrella herrat ilmoittivat, että tätä pitää saada lisää. Rogaining-harrastajat varokaa, laji on saanut uudet mestariehdokkaat!