Venlan IV Vempautus

Loimaan alueen yörastien yhteydessä järjestettiin jo neljättä kertaa hyväntekeväisyysrastit eli Venlan Vempautus. Rastien osallistumismaksuilla tuetaan kokonaisuudessaan TYKS:n Lastenklinikan osaston 412 toimintaa. Tällä kertaa mukana oli noin sata suunnistajaa etsimässä rasteja kolmella, eri pituisella radalla. Koska radoilla on myös hajonta, ei näillä rasteilla pelkästään peesaamalla pärjäisi.

Olimme Jorman kanssa ennakkoilmoittautuneet jo hyvissä ajoin ja tietenkin pisimmälle (10,1km) radalle. Kertunmäelle ehdittiin hyvissä ajoin eikä varusteidenvaihdon kanssa tullut mitään kiirettä. Ennen lähtöä huomasimme, että seurastahan oli neljä äijää paikalla eli yli puolet Tiomila-joukkueesta. Jykä oli lähdössä 6 kilometrin radalle, mutta me muut eli Pellervo, Jorma ja Kapteeni, olimme päättäneet kiertää pisimmän 10 kilometrin radan. Keli oli pimeä ja maasto märkää ,joten ihan kaikista helpoin reissu ei olisi (tälläkään kertaa) tiedossa. Kartan kanssa saisi olla todella tarkkana, sillä rasteja oli kaiken kaikkiaan 28 kappaletta ja osa toimisi kokoomarastina eli käytäisiin useampaan kertaan. Kartan pohjavärikin oli harmillisen paljon vihreä.

Ohessa kartta:

Lähtömerkistä koko suuri joukko ampautui eri suuntiin ja oman reitinvalinnan osuessa suoraan vaihtoehtoon polkujen sijasta, pääsin heti tekemään omaa suoritusta. Ennen rastia tapasin Jorman menossa samaan suuntaa ja nopean tarkastelun jälkeen huomasimme, että meillä oli sama alku nelosrastille asti. Alku oli melko helppoa ja kuljimme hyvää vauhtia vaikeasta maastopohjasta huolimatta. Ensimmäinen pidempi rastinväli kolmoselta neloselle päätettiin ottaa aluksi polkua ja tietä pitkin. Jopa vihreällä viivoituksella merkitty metsä tuntui mukavalta edettävältä. Rastinotossa meillä oli Jorman kanssa erimielisyyksiä, koska olin, osin sokeuttani ja osin kiireen takia, ottanut suunnan rastille 9, mutta onneksi tuo virhe selvisi ajoissa. Neloselta lähdimme eri suuntiin ja nyt päästiin tosissaan suunnistamaan yksin. Etenemisnopeuteni putosi välittömästi ja jouduin lukemaan aiempaa tarkemmin karttaa, koska otsalamppuni sijoittuu enemmän market-osastolle kuin Suunnistajankaupasta hankittuihin. Rastit 5, 6 ja 7 menivät ongelmitta, mutta kasirastille jouduin tekemään pienen koukun siitäkin huolimatta, että sama rasti oli jo kertaalleen käyty (rasti 4). Ysirastin lounainen kivi piilotteli Kapteenin haukan katsetta ja jouduin skannaamaan maastoa parin minuutin ajan. Fiilis parani saman tien, kun rastit 10,11,12 ja 13 löysin ongelmitta.

Seuraava rastinväli olisikin koko reissun pisin ja tutkailin hetken mahdollisuuksia eri valinnoille. Päädyin lähtemään polkua, joka kulkisi rastin 9 ohitse ja pääsisin melko lähelle tietä. Tulkitsin kuitenkin polut pimeässä metsässä väärin ja ajauduin liiaksi vasemmalle. Kun lisäsin vauhtia polulla, niin kaaduin pitkin pituuttani ja onnistuinpa vielä kierähtämäänkin selälleni isoon lätäkköön. Kyllä oli hienoa keräillä itseään jääkylmästä lammikosta ja lähteä jatkamaan juoksua! Loppumatkan rastille päätin ottaa rauhallisemmin ja tarkemmin. Tämä päätös tuottikin tulosta, sillä osuin suoraan sillalla sijainneelle rastille. Pari seuraavaa rastinväliä menivät hiljakseen hölkkäillen. Paras maku jaloista oli jo mennyt, mutta tällä kertaa oikea päkiä ei kipuillut teippauksen ansiosta. Rastien 16 ja 17 välillä Jorma ilmestyi yht´äkkiä pimeydestä. Meillä oli taas muutama rastinväli samaa, joten ei muuta kuin yhteistyöllä eteenpäin. Oikeastaan työnjako meni niin, että Jorma juoksi parikymmentä metriä edellä kevyellä askeleella ja minä yritin raahautua perässä, ettei välimatka kasvaisi liian isoksi.

Kun lopulta pääsimme kartan eteläosassa sijainneiden viimeisten rastien kimppuun, olisin ollut jo valmis menemään suoraan maaliin. Ilmeisesti jääkylmässä lätäkössä uinti ei ollut tehnyt hyvää orastavalle flunssalle ja aloin muutenkin olla melko väsyksissä. Sykekin oli koko ajan selkeästi korkeampi, kuin normaalisti tällaisilla lenkeillä.Viimeiset kahdeksan rastia oli sijoiteltu kuntoradan varrelle ja mitään suurta suunnistuksellista kokemusta ei ollut enää tarjolla. Kyse taisikin olla enemmän siitä, kenen jalka vielä nousee loppuradalla. Jorma onnistui pakenemaan edelle ja itse tavoitin maalin muutama minuutti myöhemmin ajassa 1.58. Aikaa oli kulunut yllättävän paljon ja järjestäjien mehut, sämpylät ja kahvit tekivätkin hyvin kauppansa suorituksen jälkeen.

Kotiinpäästyäni, menin suoraan kuumaan suihkuun ja siitä peiton alle. Uni ei vain Kapteenin silmään tullut ja olin yön aikana useampaankin kertaan jalkeilla. Kroppa tuntui olevan koko ajan ylikierroksilla väsymyksestä huolimatta. Ilmeisesti alkava flunssa ja kova rasitus tekivät tehtävänsä ja nyt saadaan sitten hetki huilata.

Jorma ehti toimia maalikamerana Kapteenin tehdessä maalileimausta. Iso kiitos reissusta kuuluu matkatoverille! Kokonaismatka 12,9km, aika 1.58.xx, keskisyke 163.