Lauantai kului ruohoa ja pensasaitoja leikatessa ja kun liki kaikki kotityöt tulivat tehdyiksi, aloin iltasella miettiä Sappeelle lähtöä. Olin varmistanut viikolla, että Janne ja Jukka ovat osallistumassa, mutta venytin lähtöpäätöksen tekoa ihan viime hetkeen saakka. Kymppiuutisten aikaan keittelin kattilallisen pastaa ja söin pojilta jääneet loput karkkipäivän herkut. Kulkukauppiaan energiansaanti on yleensäkin kulutukseen nähden vahvasti positiivinen, joten uskoin selviäväni maastoultrasta evästyksen suhteen.
Poimin kisa-aamuna Jannen ja Jukan kyytiini ja ajelimme Sappeelle niin, että minä ehdin ilmoittautua ja pojat noutaa numeronsa ennen yhdeksää. Yleensä jälki-ilmoittautuminen on hankalaa tai järjestäjillä on asenne "miksi et ilmoittautunut ajoissa", mutta täällä toivoteltiin hymyn kera tervetulleeksi. Sama iloinen ja ystävällinen meininki jatkui läpi päivän ja järjestäjistä huokui halu tehdä hyvä tapahtuma ja tsempata juoksijoita. Olin varannut useammat erilaiset kengät matkaan ja järjestäjien varoiteltua liukkaudesta, päädyin Sarvan D´vil suunnistusnastareihin. Kenkävalinta osuikin erinomaisesti kohdalleen, sillä missään vaiheessa en joutunut varomaan, esimerkiksi pitkospuilla, vaan sain rennolla askeleella edetä eteenpäin.
Lähtöpaukusta letka lähti etenemään ulkoilureitille ja alussa tuttuun tapaan haettiin omaa paikkaa joukossa. Ulkoilureitin loputtua tuli pieni yllätys, kun mentiinkin ihan koskemattomaan umpimetsään, johon oli erittäin hyvin merkitty reitti. Tuolla siirtymällä tuli kaaduttuakin pariin kertaan, joista toisella kerralla isompikin haaveri olisi voinut olla lähellä. Katkenneen nuoren kuusen kanto osui sisäreiteen kipeästi ja onneksi sain venytettyä kaatumista niin, ettei tappi osunut alavatsaan tai nivusiin. Kunnon verijäljen osuma kuitenkin jätti ja näin päivää myöhemmin kohtaa ympäröi iso mustelma. Jukka oli jäänyt siirtymällä hiukan taaemmas ja jatkoimme Jannen kanssa kahdestaan. Juoksu kulki juuri niin kevyesti, kun sen kuuluukin kulkea tuossa vaiheessa. Ensimmäisellä vesipisteellä otettiin pari mukillista vettä ja jatkettiin matkaa kohti Elamon kierrosta, joka 55 kilometrin matkalla kierrettäisiin kahdesti. Reitin alkuosassa olikin heti tutunnäköistä maastoa parin vuoden takaa olleesta Retki-Rogaining tapahtumasta. Hölkkäilimme poluilla ja ylämäissä vauhti pudotettiin suosiolla kävelyksi. Parissa kohdassa oli portaat nousun tai laskun jyrkkyyden takia. Laurilanvuori sekä Korppivuori tarjosivat hienot maisemat Iso Hirvijärven suuntaan. Pihtilammen rannassa oli reitin toinen juomapiste, joka yllätti juoksijat tarjonnallaan: suklaa ja sipsit huuhdeltiin alas urheilujuoman sekä veden kanssa. Olin alkumatkasta laskeskellut, että olin liian pienellä energiamäärällä liikenteessä, mutta järjestäjien eväät pelastaisivat päivän. Suklaakaan ei ole maistunut noin taivaalliselta pitkiin aikoihin.
Pienen matkaa edettyämme oli Janne vuoro kaatua alamäessä ja mies sai osuman oikeaan polveensa sekä sääreen. Vammat eivät vaatineet sitomista, mutta isku oli käynyt sen verran kipeästi, että Janne otti buranan särkyyn. Samalla kaivoin muutaman geelikarkin ja suolan omaan suuhuni. Jannen jalka vertyi nopeasti takaisin juoksuun ja matka jatkui. Rajalan kämpän huoltopisteellä täytettiin pullot ja evästettiin taas suklaalla ja sipseillä. Ensimmäisen kierroksen loppu tuntui menevän vauhdilla ja ennen kääntymistä toiselle kierrokselle, ennätimme ohitella pari lyhyemmällä 26 kilometrin matkalla ollutta naista. 26 km:n reitti oikaisi niin, että Elamonjärvellä ja Rajalan kämpällä ei käyty lainkaan. Toisen kierroksen alussa huomasin janontunteen iskeneen ja aloin juoda tiheämmin. Samalla otin toisen suolan, koska edessä oli taas ylämäkiä ja portaita. Pihtilammen huollossa vielä sanailimme, että voisimme kiertään kolmannenkin kierroksen, mutta polulle päästyämme minulla oli vaikeuksia pysytellä Jannen tuntumassa. Janne oli löytänyt kunnon polkujuoksuflown ja askel nousi kevyesti. Suolle laskeutuessamme vastaan tuli marjastaja, jonka kanssa olimme vaihtaneet muutaman sanan ensimmäisellä kierroksella. Heitin huumorilla, että olimmeko me eksyksissä, kun taas tulemme vastakkain. Rouva ehti hiukan hätääntyä ja kyseli minne olimme matkalla. Katsoimme parhaaksi tunnustaa heti olevamme kahden kierroksen matkalla ja sijainti oli tarkasti tiedossa.
Ennen Rajalan kämpän huoltoa olin jo ehtinyt tyhjentää molemmat pulloni ja ja huollossa imin vettä kuin sieni. Edellä menevä kaveri oli juuri ennättänyt lähteä huollosta ja kun kuulimme olevamme viides ja kuudes, niin sanoin Jannelle, että lähtee ottamaan edellä menevää kiinni. Janne lähtikin hyvällä vauhdilla ja katosi näkyvistä. Hetken kuluttua mies tulikin yllättäen näkyviin, kun herra oli pistänyt aukolla pitkälleen. Ilmeisesti pieni lepohetki piristi, koska tällä kertaa hän hävisi edellistäkin nopeammin polulle. Tankkasin eväitäni ja join ahkerasti. Kävelin loivempiakin mäkiä, mutta sitten huomasin tossuun tulevan taas virtaa. Pystyin saavuttamaan edellä menevää ja tämä toi lisävoimia juoksemiseen. Ohitus tapahtui hiukan viimeisen juomapaikan jälkeen ja onnistuin karistamaan kaverin heti kannoiltani, kun juoksin metsäistä siirtymää. Siirtymäreitille oli muotoutunut jo kunnon ura, joka paikoin helpotti mutta osin vaikeutti etenemistä. Jouduin ottamaan vielä kolmannen suolan ja söin energiapatukan ennen Sappeenvuorelle nousua. En vaivautunut kaivamaan karttaa repusta ja Ambitin kilometrit näyttivät vielä reilusti alimatkaa. Yht´äkkiä kuulin jonkun lähestyvän takaa ja huomasin "varman" viitossijan olevankin vaakalaudalla. Reisi oli sen verran tyhjä, etten kyennyt vastaamaan takaatulleen vauhtiin ja tyydyin kävelemään kohti maalia. Yllätyinkin kovasti, kun parisataa metriä myöhemmin näkyi maalikaari ja matkaa oli Ambitin mukaan kertynyt vasta 51,5 kilometriä. Reittiin tehty viime hetken muutos oli lyhentänyt matkaa ja harmittelinkin, että olisiko siitä reidestä kuitenkin löytynyt voimaa pitää se viidessija maaliin saakka. Kuka näistä tietää? Toisaalta kuudenneksi ehtiminen oli sekin yllätys laiskanpulskealle kulkukauppiaalle. Ambitin antama matka 51,59km ja aika 6h34min29s.
Maalissa oli takki aikalailla tyhjä ja pari mukia kokista tyhjeni ennätysvauhtia. Muuten olo oli toisaalta nälkäinen ja toisaalta mitään ei voinut laittaa suuhun. Saunan jälkeen menimme lohikeitolle ja meni hetken aikaa, ennen kuin pystyin lusikoimaan keiton lautaselta. Jukka oli tällä välin ehtinyt maaliin ja bongasimme miehen matkalla saunasta. Kotimatkalle lähti väsynyt, mutta tyytyväinen kolmikko.
Päivän plussat:
+ Järjestäjät olivat päättäneet tehdä hienon polkujuoksun ja onnistuivat siinä sataprosenttisesti
+ Haasteellinen ja upea reitti
+ Huoltopisteet ja niiden tarjoilu, muihin polkujuoksuihin verrattuna
+ Iloinen talkooporukka
+ Sappeen Matkailukeskus tarjoaa hulppeat puitteet tällaisiin tapahtumiin
+ D´vil suunnistusnastari toimi erinomaisesti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti