Sovittiin italialaisen kollegan kanssa päivällistreffit, joten lenkki piti tehdä saman tien ja mieluummin aika lyhyenä. Valmistauduin juoksentelemaan kolmevarttia katuja pitkin, mutta mitä, mitä? Jo ensimmäisessä risteyksessä näkyi huokutteleva portaikko suoraan puistoon:
Portaikon jälkeen olin hiukan epätietoinen siitä, pitäisikö jatkaa eteenpäin vaiko kääntyä alamäkeen johtavalle polulle. Käännyin alaspäin ja ajattelin vielä tässäkin vaiheessa, että kierrän sitten vaikka ympyrää portaiden ja alamäen välillä, jos parempaa ei löydy. Kadulle päästyäni, näin metsänpuolelle osoittavan kyltin ja ja pienen polunpätkän jälkeen aukesi eteeni kaunis näky: Täysin varusteltu maastojuoksijan leikkikenttä, josta löytyi kaikki leikkivälineet kiintorasteja myöten. Kovaksikeitetyn myyntimiehen sydän pamppaili kuin viimeistä päivää ja jo täysin kuivuneiksi luullut kyynelkanavat tirauttivat pienet onnen kyyneleet ahavoituneille poskille.
Viikonlopun Salpaus-rogainingin jäätyä vatsavaivojen takia välistä, olin melkoisen murheellinen. Paha mieli unohtui kuitenkin hetkessä ja mahakin tuntui taas, kuin taikaiskusta, normaalilta. Annoin uusille Speedcrosseille oikein kunnolla kyytiä ja jouduin pidättelemään innostunutta hihkumistani. Olin aivan sattumalta löytänyt Marielundsskovenin, jossa kulkee vanha ratapohja, Troldhedebanen. Alueella oli erinomaiset korkeuserot ja polkuja vaikka muille jakaa. Lisäksi siellä täällä näkyi pihtileimasimilla ja QR-koodeilla varustettuja kiintorastitolppia. Pitänee viikolla ottaa selvää, mistä saa karttoja sekä lisätietoa alueesta.
Laskeutuessani erästä polkua alas, havahduin metsästä kuuluvaan risahdukseen: ihan muutaman metrin päästä liikkeelle pähti pieni kauris! En ole ihan varma, kumpi meistä pelästyi enemmän. Pienen nousun jälkeen, tulin aukean laitaan, jossa viisi kaurista ruokaili kaikessa rauhassa:
Tanskassa on siitä mukava lenkkeillä, että kaikki tervehtivät toisiaan. Ei ole väliä, tuleeko vastaa toinen lenkkeilijä vaiko pyöräilijä, aina voi nyökätä ja huikata ystävälliset hejt :) Koska aikataulu oli kireä, jouduin kääntymään takaisin paljon ennemmin kuin olisin halunnut. Näille poluille on pakko ehtiä vielä ennen aamupalaa ja päivän ohjelman jälkeen. Juoksukelikin oli aika mainio, kun lämpöä riitti +16 astetta ja aurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta. Loppuun vielä muutama, innostuksesta tärisevin käsin otettu tunnelmakuva:
Toivottavasti kevät olisi Suomessa pidemmällä, kun ehdin takaisin kotiin!
Tässä kartta alueesta
Ja isompana täältä Marielund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti