Eilisen XTrail Parmaharjun jäljiltä jalat (varsinkin pohkeet) ovat pirun kipeät, eivätkä ne parantuneet yhtään päivän seisoskelusta motocross-katsomossa. Kisojen päätteksi kävimme Docilla ip-kahvilla, Namibiassa kun oltiin. Samalla saimme mahdollisuuden väyrystellä rogaining-juttuja sekä kuntoilua yleensäkin. Docin mielestä kipeät jalat kaipasivat liikuntaa ja hän suositteli kävelylenkkiä tai sauvakävely olisi hänen mielestään vieläkin parempaa. Lupasin harkita asiaa, olinhan ostanut kävelysauvat alennusmyynnistä jo viime keväänä...
Kotona onnistuin venyttämään lenkille lähtöä yli iltakymmeneen, koska ihan päivänvalolla en moisten keppien kanssa ihmistenilmoilla heiluisi. Varustauduin pitkillä housuilla sekä paidalla siksi, että olisi mukavampaa maastoutua piiloon, jos joku tuttu sattuisi tulemaan vastaan. Vajaan kilometrin matkan pururadalle kävelin sauvat toisessa kädessä, valmiina paiskaamaan kepit ojaan tarpeen niin vaatiessa. En kuitenkaan joutunut tuollaiseen tilanteeseen, koska ilmeisesti kaikki olivat seuraamassa kymppiuutisia, enkä nähnyt ainuttakaan ihmistä matkalla. Harmittelin kävellessäni sitä, etten omistanut salibandymailakassia, koska siinä olisi voinut salakuljettaa kävelysauvat pururadalle olemalla samalla cool.
Purtsille menevälle tielle päästyäni pujottelin käteni kävelysauvojen lenkkeihin ja aloittelin lenkkiä. Mitä ihmettä? Kuulinko rapinaa? Yksinäinen lenkkeilijä tuli toisesta suunnasta yllättäin, enkä saanut heitetyksi kepakoita käsistäni hihnojen takia. Hätäännyin ja otin muutamia juoksuaskeleita. Kun huomasin lenkkeilijän kääntyneen pois pururadalta, laskin vauhtini taas kävelyksi. Perhana, että oli tosi nolo paikka lähellä: Aikuinen heteromies, selvin päin kävelysauvojen kanssa lenkillä! Hengitys tasaantui lopulta, enkä pelännyt enää niin paljon paljastumistani. Iltakin alkoi sopivasti hämärtää. En ole kovinkaan aktiivinen kävelijä, joten iloisena yllätyksenä tuli sauvakävelyn rytmikkyys ja ripeä etenemisvauhti. Ylämäetkin menivät mukavasti, eikä sykekään noussut pahasti, sillä maksimisyke koko lenkillä oli vain 138.
Hetkittäin olin jopa innostua uudesta lajikokeilustani, mutta lopulta onnistuin aina karkoittamaan positiiviset ajatukset tämän "epämiehekkään" etenemismuodon ympäriltä. Pururadalta lähtiessäni otin hyvissä ajoin sauvat taas toiseen käteeni. Olin valmistellut tarinan siitä, että olin löytänyt jonkun kävelysauvat, enkä raatsinut niitä metsäänkään jättää. Kotimatka oli kuitenkin yhtä hiljainen kuin menokin, joten en joutunut käyttämään kauppamiehen "joustavaa omatuntoa" tarinankerronnassani.
Jalat tuntuvat nyt ihan hyviltä, joten lenkki taisi ajaa asiansa. Saattaahan olla, että jalat olisivat muutenkin jo paremmassa kunnossa eli en vielä allekirjoita sauvakävelyn hienoutta.
Matka 8km, aika 1:04.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti