Sain mahdollisuuden kokeilla triathlonia "leikkimielisessä", kavereiden välisessä kisassa Ypäjällä. Järjestelyvastuu oli sisaren miehen veljellä ja Toni vetikin kilpailun hyvällä sykkeellä lävitse. Paikalle oli saapunut kutsuttuna 17 kisailijaa, joiden liikuntataustat olivat hyvin, hyvin erilaiset. Kilpailunkulku meni yksinkertaisuudessaan näin: Uinti 200m, Piilikankaan uimapaikalla. Kaksi mehukatti kannuilla merkittyä rataa, toinen miehille ja toinen naisille. Uinnin jälkeen pyöräily urheilukentälle (8,5km) ja lopuksi juoksu pururadalla (2 x 1km lenkki). Maaliin tultiin suuren maailman tyyliin urheilukenttä kiertäen.
Koska kyseessä oli leikkimielinen kisa, niin en kehdannut lähteä liikkeelle harjoituskilpapyörällä, vaan huolsin viikolla vanhan Tunturi VIP 7 retkipyörän kisakalustoksi. Takavanne kaipasi rihtausta, sillä pyörä on ollut veturina peräpyörälle ja pinnat olivat vuosien aikana päässeet todella löystymään. Muuten varusteiksi valikoitui uintiin Salomonin kompressiotrikoot ja kipeän jalan takia Zeropoint kompressiosäärystimet. Pyöräilyyn lisäsin pyöräilypaidan, taskuun pari saippuapullollista vettä, hikimyssyn kypärän alle ja lasit. Kengiksi olin varannut Salomonin Speedcross kolmoset ja kenkiin laitoin sukat. Varustus tuntui toimivan hienosti kisan ajan.
Uintipaikalle alkoi kokoontua porukkaa puolisen tuntia ennen lähtöä ja totesin pyöräilykaluston olevan vaihteettomasta miestenpyörästä täysjousto maastureihin. Osalla oli lasten turvaistuin, etukori tai molemmat kiinni pyörässä. Onneksi päädyin retkipyörään, sillä harkkakilpuri tuntui sillä hetkellä liioittelulta. Järjestäjä kävi kisan kulun läpi ja varoittelin vielä lopuksi, että "pitäkäähän muidenkin kilpailijoiden menoa silmällä, ettei kukaan huku tms." Vaimo antoi rannalta lähtömerkin ja huutelin vielä, että "lähetä sitten niin kuin sovittiin". Uimapaikka muuttui hetkessä painekattilaksi 17 kisailijan lähdettyä liikkeelle hyvin vaihtelevilla uintitekniikoilla. Keulille pääsi Lietolainen Ari, joka taisi kroolaili oikeinkin hyvää vauhtia. Perässä letka venyi eikä isompia kolareita päässyt sattumaan. Kääntöpaikallakin selvittiin vähäisillä kantapään tai käden iskuilla, joten aika leppoisaa tällainen leikkimielinen kisailu lopulta onkin. Toisen kierroksen kääntöpaikan jälkeen naisten radalta kuului parkaisu voimien ehtymisestä ja huomasin oman sisareni olevan uppoamassa. Lähempänä olevat ennättivät kuitenkin nopeammin ja H saatiin rantaveteen lepäilemään. Tapaus tasoitti hiukan pyöräilyyn lähtöä ja tiukka paita & sukat menivät sen verran rauhallisesti päälle, että matkan pääsin neljäntenä.
Heti pyöräilyn alussa pääsin yhdestä naisesta ohitse. Leidit olivat lähteneet matkaan nopeiden vaihtojen taktiikalla ja kaikki tarvittava, kenkiä lukuunottamatta, oli päällä jo uinnin aikana. Toisen naisen ohitin pitkässä ylämäessä ja keulilla ajavan kaverin selkäkin oli näkyvissä. Lähdin tavoittamaan ensimmäisenä ajavaa niin, että pääsisin vähintään peesissä juoksuun. Noin puolen minuutin ero kapenikin muutamiksi sekunneiksi ja juoksuun lähdin aivan johdossa olevan Tonin kannassa. Ensimmäiset juoksuaskeleet olivat melkoista töpöttelyä ja pururadan ainoa ylämäki osuu ihan kierroksen alkuun. Toni eteni kävellen ja minun oli helppoa mennä heittämällä ohitse ja repiä turvallisen tuntuinen ero. Vasta ensimmäisen kierroksen loppupuolella jalat alkoivat tottua juoksemiseen ja sain normalisoitua askeltani. Yörogainingissa loukkaantunut nilkka tuntui joka askeleella, mutta sain pidettyä vauhdin hyvänä. Urheilukentälle käännyttäessä sain Miron kannustajaksi. Poika ei ihan jaksanut vauhdissa vaan jäikin löntystelemään korkeushyppypaikan tuntumaan. Ajanotto pysähtyi aikaan 35,09 ja ensimmäinen kokeilu oli saatu onnellisesti ohitse. Eroa toiseksi tulleeseen muodostui reilut pari minuuttia ja kolmanteenkin kolmisen minuuttia.
Palkintojen jako hoidettiin arpomalla sponsorin kassista löytyneitä tavaroita. Tämän kokoisessa kisassa katsottiin asialliseksi palkita kaikki maaliin tulleet ja järjestäjän appivanhemmat kutsuivat kaikki kisailijat vielä lopuksi notkuvien kahvipöytien ääreen. Tällaista urheilun tulisikin olla, iloista ja mutkatonta. Kahvipöydässä kertailtiin kisan kulkua ja tehtiin tietenkin huimia suunnitelmia jatkoharrastamisesta. Hieno kisa ja upean aurinkoinen kesäpäivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti