lauantai 20. heinäkuuta 2013

Polkuja 25km, nautitaan parhaassa seurassa

Yhteislenkki Eerikkilästä Ilvesreitille

Missä näkee enemmän Salomoneja liikenteessä kuin pieni urheilukauppa myy vuodessa? No, tietenkin yhteislenkin lähtöpaikalla Eerikkilässä. Vorssan alueen rogaining -porukka sai lenkkiseurakseen kovakuntoisia vierailijoita: Ursa Minor, Niilos mc sekä JP:n ja tarkoituksena oli tehdä rauhallinen polkupitkis yhteislenkkinä Ilvesreitille. UM aristeli vielä varvastaan, joten lähtöpaikalla hänelle annettiin suttuinen kopiokartta ja varoiksi ensin lähdettiin väärään suuntaan. Tästäkään huolimatta emme onnistuneet harhautuksessa, vaan UM juoksi porukassa Luontokeskuksen risteykseen asti.



Reittinä toimi jo Kapteenille hyvinkin tutuksi tullut Luontokeskus-Tapola-Sammalsuo-Kaksvetinen-Peukalolammi-Sikomäki-Kyynärä-Tapolanjärvi-Sammalsuo-Tapola-Luontokeskus-Eerikkilä. Oli mukava juosta iloisessa porukassa, puheensorinan ollessa jatkuvaa. Ehdittiin ruotia niin juoksut kuin suunnistukset ja rogaining-kisatkin. Menneitä muisteltiin kaiholla ja tulevia uhottiin rinta kaarella. Pieni pysähdys ehdittiin pitää Kaksvetisen laavulla, kun yksi jos toinenkin kasteli muuten kuivaa maastoa. Ilvesreitti tarjoaa hyvin moninpuolista maastoa juoksuun: helppoja metsäautoteitä, leveitä sekä kapeita polkuja, teknisempää pikkupolkua ja satoja metrejä juostavia pitkospuita. Mikäpä olisi parempaa treenialustaa Nuuksio Classicille (paitsi Nuuksio tietenkin)? Porukka pysyi hyvin koossa ja salamavalot räpsyivät kuin punaisella matolla ensi-illan alkaessa.

Kyynäränharju juostiin edestakaisin ihan vaan maisemien takia, mutta Korteniemeen ei tällä aikataululla ehditty lähteä. Paluumatka tehtiin lyhyempää reittiä ja matkalla nähtiin huimia puun ylityksiä myrskytuhoalueella. Ihan loppureissusta matkanjohtaja otti vielä tuntumaa äitimaan kanssa ja vieläpä samassa paikassa kuin aiemmallakin kerralla. Ihme homma, ettei sitä jalkaa voi oikeasti nostaa paria senttiä korkeammalle, vaan aina pitää kaatua samaan saamarin juurakkoon.

Eerikkilässä nähtiin iloisia kasvoja, eikä kukaan tunnustanut olevansa liiemmälti väsynyt. Ursa Minor oli kehittänyt vielä urheilukentälle "leikkimielisen" kilpailun, johon kaikki osallistuivat, toiset leikkimielisemmin kuin toiset. En edes muista milloin olisin hypännyt aitoja, mutta tällä kertaa jäi vie ilmaakin aidan ja äijän väliin. Pitäisiköhän osallistua veteraanien sm-kisoihin aitajuoksuun? Saunan jälkeen grillailtiin vielä makkarat ja juotiin kakkukahvit kisamenestyksen (UM&Niilos mc) takia.



Valokuvat: Ursa Minor ja Niilos mc

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti