sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Sumeaa logiikkaa - Loppiaisrogaining 8h 2013

Loppiaisrogainingiin Liekkitiimi lähti poikkeuksellisella miehityksellä, kun vakipari Minkiönkylän Mahti ja KapteeniSolisluu saivat seurakseen ensikertalaiset Katariinan ja Jorman. Kokeilijoiden suunnistustaidot ja kunto tiedettiin jo ennalta koviksi ja 8-tunnin yhdessä liikkuminen vain vahvisti tätä tietoa. Hyvä, hyvä!

Masalan koululla sijainneeseen kilpailukeskukseen ehdittiin hyvissä ajoin, vaikka pidimmekin matkalla pienen kahvitauon Karkkilassa. Taukoseuraksi osui vielä Tyykikylän Blues ja samantien tanner tömisi, lumi pöllysi ja leimailtiin kilpaa rasteja (ainakin puheiden tasolla). Laitoimme koululla varusteet valmiiksi jo ennen reitinsuunnittelua, koska suunnittelulle oli varattu vain tunti aikaa. Suunnittelu alkoi tutulla tapaa kulmista saatavien pisteiden laskemisella ja suuripiirteisellä kartan tutkimisella. Päädyimme suunnittelemaan reitin kartan länsiosalle niin, että kiertäisimme Vitträskin järven myötäpäivään. Reittikin piirreltiin karttaan, mutta jo lähtiessä päätettiin elää tilanteen mukaan ja päivän aikana käytimmekin moneen kertaan "sumeaa logiikkaa" seuraavien reitinvalintojen suunnittelussa. Tuttujakin ehdittiin suunnittelun lomassa moikkaamaan ja vaihtamaan kuulumisia harjoittelun & kilpailujen osalta.

Päivän kartta meidän kulkemaltamme osalta:


Päivän radan suunnittelua:

                                          Kuva Merja Ylihärsilä

Liekkitiimi valmiina päivän koitokseen. Olisiko hymy ollut näin leveä, jos etukäteen olisi tiennyt kuljettavan matkan olevan maratonin mittainen?

                                         Kuva Merja Ylihärsilä

Lähdön hetki tuli taas aivan liian nopeasti, mutta tällä kertaa olimme jo minuuttia ennen lähtömerkkiä ulkona ja valmiina starttaamaan. Lähdöstä otimme ensin rastin 22, joka oli sijoitettuna palloiluhallin kulmalle ja aivan pysäköintialueen viereen. MyLoggerinkin Kapteeni muisti tässä vaiheessa napsauttaa päälle reittiä tallentamaan. Ihan kaikkea ei siis ennen lähtöä ehditty/muistettu tehdä. Toisena rastina suunnitelmaan oli merkitty 23 kivi, jolle kuljimme tietä myöten muun joukon mukana. Samaan aikaan rastille tuli retkisuksilla liikkeellä oleva pari ja heidän matkantekonsa näytti ainakin siinä vaiheessa vauhdikkaalta. Rastin 41 (jyrkänne) jälkeen pääsimme maastoon liikkumaan ja kokeilemaan hankikannon kestävyyttä. Aika nopeasti selvisi, että porukan kevyemmät pysyivät suurimmaksi osaksi hangen pinnalla, kun me raskaammat taas kynsimme kovan kuoren alla olevassa pehmeässä lumessa. Päivästä saattaisi siis tulla hyvinkin raskas. Kivi-rastille (26) mentäessä piti ottaa valokuva osuvasta liikennemerkistä: Kapteeninkuja 4! Eipä olisi uskonut, että KapteeniSolisluun maine tunnetaan näinkin kaukana kotoa :)

                                         Kuva Katariina Manni 
 
Rastinväleillä 26-42-31-28 saimme umpihangessa kulkemista koko rahan edestä. Alkuinnostuksessa hapuilimme yhdellä välillä ja taisimmepa tehdä täysikäännöksenkin jossain välissä, mutta muuten sekä suunnistus että liikkuminen oli vaivattoman oloista ja tunnelma korkealla. Kun olimme leimanneet rastin 32 (linjojen risteys), niin pääsimme kulkemaan pitkästä aikaa tielle. Juoksu kulki letkeästi ja ylämäet käveltiin reippaasti rupatellen. Rasteja 33 ja 55 mietittiin otettavaksi, mutta päädyimme etenemään suoraan rastille 59 (mäen päällä), joka tarjosi upeat näköalat Humaljärven suuntaan. 

                                         Kuva KapteeniSolisluu

Muutaman yhteiskuvan jälkeen laskeuduimme kohti laiturilla (29) sijainnutta rastia, jolla pidimme pienen huoltotauon, joka sitten venyikin hieman pidemmäksi jutusteluksi paikallisten ihmisten kanssa. Karttaa tutkittiin oikein porukalla ja saimme hyvän selostuksen  paikoista, joissa olisi hieno maisema tai muuta nähtävää. Samalla tarjoutui mahdollisuus käyttää jääkiekkokaukalon vieressä sijainnutta puuceeta. Poikkeuksellista luksusta tällaisilla reissuilla! Lopulta pääsimme jatkamaan matkaamme rastille 40 (niitynkulma). Matka oli tähän asti taittunut hiukan suunnitelmaakin nopeammin ja fiilikset olivat korkealla. Kuultiinpa ensimmäisiä lupauksiakin jo tässä vaiheessa, ettei rogaining-kokeilu jäisi vain tähän kertaan. Vielä kun kelikin suosi kulkijoita, niin mikäpä tässä oli matkaa taittaessa.

Rastilta lähdettäessä törmäsimme paikalliseen matkailuyritykseen??? 

                                         Kuva Merja Ylihärsilä

Seuraavaksi siirryttiin pois Humaljärven maisemista kohti Vitträskin länsi- ja luoteisosan rasteja. Rastille 48 (ojien risteys) kuljettaessa teimme ratkaisun kiertöö myöskin rastit 30-44-51-56 ylimääräisinä, koska aika ja voimat tuntuivat riittävän. Rastille 48 saavuttaessa oli vuorossa iloinen tapaaminen: Tyykikylän Bluesin hyväkuntoinen tiimi saapui samaan aikaan leimaamaan. Pikaisen yhteiskuvan jälkeen TK Blues lähti jatkamaan matkaa ja me pienen tuumailutauon jälkeen perään. Rastille 30 (ojan kulma) kuljettiin yhdessä, pitkässä letkassa ja saimme samalla mahdollisuuden vaihtaa kuulumisia. Rastilta tiemme erkanivat eri suuntiin ja me lähdimme tavoittamaan rasti 44 (mäki). Matkalla kuljimme hieman liikaa pohjoiseen ja päädyimme noin 100 metriä  liian paljon pohjoiseen. Aika mitätön virhe, kun muuten olimme osuneet lähes poikkeuksetta suoraan rastille. Aikaa lähdöstä oli kulunut reilut kolme ja puoli tuntia ja nopeutemme oli alkumatkan ollut aika tarkasti 5 km / tunti. Jyrkänteellä (51) tuli taas Tyykikylän Blues vastaan ja tällä kertaa näimmekin heidät maastossa viimeistä kertaa, koska kiertosuuntamme olivat vastakkaiset loppu matkan. Jyrkänteeltä (56) lähtiessämme oli vääntöä siitä menisimmekä seuraavaksi rastille 54 (pieni jyrkänne), 34 (masto) vaiko rastille 24 (linjatolppa). Kapteeni jäi yksin mielipiteineen siitä, että rasti 24 pitäisi ehdottomasti ottaa ja suuntasimmekin rastille 34. Reitinvalinnaksi muodostui tiet, jotka kiersivät hiukan, mutta olivat selkeästi nopeampia edettäviä kuin umpihanki. Juoksukin kulki vielä ihan kiitettävästi, vaikka ensimmäiset väsymisen merkit olikin jo havaittavissa. Tien pintakin oli kovin liukas ja jouduimme ottamaan varsinkin alamäet varovasti, koska Jorma ja Minkiönkylän Mahti olivat liikkeellä nastattomilla Speedcross 3:lla. Mastolla pidettiin pieni eväs- ja tyhjennystauko. Samalla päätettiin kaivaa lamput repuista, sillä kello oli jo 15.40 ja alkoi vähitellen hämärtää. Eväistä saatiin uutta potkua ja siirtyminen seuraavalle rastille (54) tapahtuikin pitkälti kevein juoksuaskelin. Ilmeisesti eväiden vaikutusta ei voi vähätellä, sillä seuraavasta rastista (43 polun päässä) olimme painella isoa tietä vauhdilla ohitse. Vasta Katariinan kysymys: "Eikö olisi pitänyt jo poiketa?" herätti porukan. Jorma ja MiMa olivat keskittyneet keskustelemaan offipisteistä ja Kapteeni oli vuodattanut suu vaahdossa Vaarojen Maraton-reissustaan. Oliko keskittyminen kuitenkin hieman herpaantumassa? Kuka näistä tietää?

Nyt oltiin siirrytty selkeästi viimeiseen vaiheeseen eli etenemään kohti maalia ja pimeys oli laskeutunut piilottaen yksityiskohdat maastosta. Tässä selvisi se, että isolla porukalla liikkeellä ollessa oli myös valoa käytössä selkeästi enemmän. Kartan koillisosan rastit kuljettaisiin järjestyksessä 53-37-49-25-27 ja loppu elettäisiin tilanteen mukaan. Alku oli selkeää sähkölinjalla etenemistä, koska rastit 53 (kivi linjalla) ja 37 (linjatolppa) olivat sijoitettuna...yllätys, yllätys: linjalle! Heti linjatolpan jälkeen, matkalla etelän suuntaan oli virtaavaa vettä, virtauksen muovaamassa uomassa ja maistelimme siitä porukassa muutaman mukillisen. Puhdas (???) vesi maistui mahtavalta geelien, energiapatukoiden ja urheilujuoman jälkeen eikä pieni humuksen aiheuttama lisämakukaan haitannut.

                                  Kuva Katariina Manni

Päätimme edetä mahdollisimman selkeitä reittejä pimeässä seuraaville rasteille. Ojien risteykseen kuljettiin aluksi linjaa ja tietä pitkin ja loppu ojia myöten. Rastilta lähtiessä teimme pienen ylimääräisen kiepsautuksen maastossa, mutta kumpareelle (25) vievä tie löydettiin kuitenkin. Tässä vaiheessa kaivoimme PowerBarin EnergizeShotit esille kaikki olivat samaa mieltä niiden antamasta lisäpotkusta. KapteeniSolisluu kuitenkin halusi vielä tässäkin vaiheessa kirjattavan pöytäkirjaan eriävän mielipiteen siitä, että rasti 24 olisi pitänyt hakea. Synkkä hiljaisuus ja huokailu tiimikaverien suunnalta oli selvä merkki siitä, että rasti olisi todellakin pitänyt hakea: kaikki olisivat päässeet paljon, paljon helpommalla... Jyrkänne (27) leimattiin pienen haeskelun jälkeen ja pääsimme suuntaamaan rastille 50 (kivi). Rasti olikin yllättävän hankala pimeässä ja kartan mittakaava aiheutti sen, että etsiskelimme rastia liian aikaisin. Muutaman minuutin kuluttua kiven suunnasta tuli pitkä letka otsalamput pimeässä vilkkuen ja lähdimme samoja jälkiä pitkin rastille leimaamaan. Aikaa oli jäljellä noin 55 minuuttia ja teimme mittauksia siitä, voisimmeko hakea rastin 38 (niitynkulma) lisäksi vielä rastin 21 (silta) matkalla maaliin. Koska porukalla jalka vielä nousi ja totesimme 10 min/km vauhdin riittävän, niin päätimme leimailla molemmat. Suunnistushan oli lopussa helppoa, koska matkaa tehtäisiin puhtaasti teitä pitkin. Vaikka takana oli pitkä päivä ja liki maratonin verran kilometrejä, niin hienosti tiimi jaksoi vielä viimeiset kilometrit. Maaliin saavuttiin ajassa 7:56:27 eli aikaa jäi ruhtinaallisesti kolme ja puoli minuuttia käyttämättä!

Väsyneet, mutta onnelliset:

 
Suorituksen päälle on hyvä ottaa hetki omaa aikaa:
 
 

Nopean suihkun jälkeen oltiin valmiita lähtemään kotimatkalle. Karkkilassa teimme taas huoltopaussin, johon sisältyi muun muassa pastaruokailu ja seurustelua Tyykikylän Bluesin porukan kanssa. Viimeisellä siirtymällä nähtiin kovasti väsyneitä, mutta päivään tyytyväisiä urheilijoita.

Hieno harjoitus upeassa talvisäässä ja ennen kaikkea mahtavassa seurassa! Iso kiitos kuuluu myös järjestäjille, jotka olivat onnistuneet löytämään hienoja rastipisteitä Kirkkonummen ympäristöstä.

Linkki tuloksiin -klik-
Linkki reittiin -klik- "muutama sata metriä" puuttuu alusta

lauantai 5. tammikuuta 2013

Yhteenvetoa vuodesta 2012 ja suunnitelmia vuodelle 2013

Vuosi 2012 meni varsin kaksijakoisesti: erilaisten vaivojen kanssa joutui pitämään pitkiäkin treenitaukoja, mutta lähes kaikki suunnitellut tapahtumat kuitenkin pääsin käymään.  Ainoastaan Tukholman maraton jäi isompana tapahtumana juoksematta, koska jalkavaivat olivat silloin pahimmillaan ja Tukholman reissu olisi todennäköisesti romuttanut koko loppuvuoden suunnitelmat. Jälkiviisaana on helppoa sanoa, että reissun peruminen oli ainoa oikea ratkaisu, siitäkin huolimatta etten ollut peruutusturvaa perusterveenä ottanut.

Keväällä juoksutahti oli tähänastisista selkeästi kiivain: jo huhtikuun loppuun mennessä oli kilometrejä koossa 600, kun koko vuoden kilometrit jäivät nyt karvan alle tonniin. Loppukesä ja syksy menikin juostessa erilaisissa tapahtumissa, treenien jäädessä taka-alalle. Tiukin putki osui elo-marraskuuhun, kun osallistuin Retki-rogainingiin (47,2km/8h), viiden viikon päästä Nuuksio Classic maastomaratonille (42,2km), taas viisi viikkoa taukoa ja Vaarojen Maraton (43km), kaksi viikkoa Jämin minirogaining-tapahtumaan (26,5km/3h) ja siitä viikko Ahvenanmaan maralle (42,2km), jonka jälkeen takki olikin aika tyhjä. Harjoittelemattomuudestakin huolimatta selviydyin kaikista reissuista hengissä ja osassa pystyin jopa juoksemaan tavoitteen mukaisesti. Ahvenanmaalla maratonaika parani aiemmasta yrityksestä reilut 40 minuuttia!

Rogaining-tapahtumiin Liekkitiimin kokoonpanoksi vakiintui Minkiönkylän Mahti, Doc sekä KapteeniSolisluu. Reitinsuunnittelutaidot kehittyivät huomattavasti vuoden aikana ja parhaimmillaan reittimme mukailivat kärjen reittisuunnitelmia. Suunnistus sujui ilman isoja virheitä ja hyvänä päivänä meillä onkin mahdollisuus kiilata tuloksissa "parhaaseen neljännekseen". Kauden hienoimmat fiilikset taisivat osua Somerniemen yörogainingin hyvään liikkeeseen ja iloiseen yhdessäoloon. Mieleenjääneitä maisemia ihailtiin muun muassa Kalattomannotkossa (Somerniemi), siltaa pitkin kuljettavalla saarirastilla (Retki-rogaining, Viitapohja) ja Hollolan kirkonkylän näkötornissa ollut rasti hienoine maisemineen (Salpausrogaining, Hollola).

Suunnistuskausi sisälsi erinäisen määrän iltarastitapahtumia ympäri Suomen. Vierailtua tuli niin Joensuussa, Aurassa kuin Kauhavallakin. Jälkikasvua tuli liikutettua ennätysmäärä iltarasteilla ja se toikin mukavaa vastapainoa vauhdikkaaseen maastossa kulkemiseen. Puolentoista kilometrin matkaa saatettiin kulkea liki tunti ja matkalla tutkittiin kasvit, maastonmuodot sekä eläimet. Leikillekin varattiin yhteisillä reissuilla aikaa ja yleensä kotimatkalla vielä korjattiin liikunnan aiheuttama kalorivaje herkuttelemalla. Ainoat vähänkin kilpailuun viittaavat suunnistustapahtumat olivat seuranmestaruuskisa sekä mettämaili.

Vanha harjoituskilpapyörä tuli kaivettua esiin ja kuntouttelin jalkaa pyöräilemällä muutamia satoja kilometrejä kesän aikana. Pyöräily tulee varmasti lisääntymään jatkossa yhtenä harjoitusmuotona.

Kaudella 2013 olisi tarkoitus liikkua tasaisesti enemmän. Jalkojen terveyteen aion kiinnittää enemmän huomiota ja lepopäivillekin pitää jättää oma tilansa. Työkuvioiden muututtua, saattaa parhaille päiville osua parikin liikuntakertaa. Juoksukilometrit pitäisi tuplata ja hiihto sekä pyöräily saavat enemmän tilaa kalenterissa. Suunnistuslisenssin hankintaa on harkittu niin pitkään, että eiköhän se nyt sitten lopultakin tarvitse ottaa :)

Kauden tapahtumia, joihin olisi tarkoitus osallistua:

  6.1.2013 Loppiaisrogaining 8h, Kirkkonummi
20.4.2013 Averian maraton, Vihti
  4.5.2013 Salpausrogaining 12h, Lahden seutu
 heinäkuu XTrail Parmaharju, Lieto
10.-11.8.2013 Retki-rogaining
  syyskuu  Nuuksio Classic Trail Marathon
5.10.2013 Vaarojen Maraton, Koli
               Puistojuoksut (mahdollisimman monta), Forssa

Lista varmasti pitenee kauden aikana, mutta tänä vuonna olisi tarkoitus varata aikaa myöskin palautumiselle.

Edit: Vuosiluvut vaihdettu oikeiksi