Loppiaisrogaining 8h:n pariksi sain tällä kertaa Nikon.
Niko alkaa muodostua jo vakiopariksi ja hyvä niin.
Aamulla olimme paikalla hyvissä ajoin ja ehdimme vaihtaa varusteet ennen karttojen saantia ja reitinsuunnittelua. Reitti muotoutui kulkemaan myötäpäivään ja suunniteltu reitti tulisi olemaan noin 40 kilometriä ja pisteitä kertyisi 82. Raaseporista viisastuneina piirtelimme reitin lisäksi muutaman etelä-pohjoisviivan kartalle ettei isoja, 90 asteen suunnanmuutoksia tulisi vahingossa. Jostakin syystä onnistuimme vielä kehittämään kiireenkin ennen lähtöä ja lähtömerkki annettiin muutamia sekunteja ennen kuin ehdimme lähtöalueelle. Ilmeisesti viimeiset "hienosäädöt" mukaanotettavissa tavaroissa aiheuttivat kiireen. Evääksi valittiin tälläkin kertaa urheilujuomaa reppuun, graham-lihapiirakoita, Pringles-purkki, energiageelejä ja -patukoita sekä Sirpiri-pötkö. Otin kokeeksi Maxim Drink Gel -geelejä ja ne tuntuivat menevän paremmin alas, kuin perinteiset geelit.
Aluksi suuntasimme kartan eteläosaan ottamaan rastit 23 ja 21. Hieman yllätyksenä tuli, että lunta oli maastossa enemmän kuin kotipaikkakunnalla (100km pohjoiseen). Samalla huomasimme muutamien ojien olevan todella täynnä vettä eli niiden ylityksestä saattaisi aiheutua päivänaikana murheita. Etenimme rasteja järjestyksessä 46-41-51-32-37-26-57-53-55-38-48-36-29-49-56-35. Alku meni varsin helposti, vaikka 1:25000 peruskartta ei ihan kaikkia kohteita kuvaakaan. Pyrimme kulkemaan mahdollisimman paljon polkuja, mutta maastossa liikkumistakaan ei voinut täysin välttää. Metsässä oli jonkin verran Tapani-myrkyn jäljiltä kaatuneita puita ja isot rungot hankaloittivat etenemistä. Paikoin puita näkyi myöskin sähkölankoja vasten. Pitkällä rastinvälillä 57-53 onnistuimme ennen rastille tuloa kääntämään suuntaa 45 astetta ja hakutalkoot olivat välittömästi käynnissä. GPS:n piirtämää reittiä oli suorastaan kamala katsoa. Lopulta päätimme jatkaa matkaa seuraavalle rastille, mutta sitten rastilta tuli pari kaveria, joilta saimme neuvoa oikeasta suunnasta. Heidän jälkiään pitkin oli helppo mennä rastille. Vielä jälkeenkin päin on vaikeaa sanoa, mitä oikein oli suunnan kanssa tapahtunut.
Seuraavat rastit olivat hyvin selkeitä kohteita ja helposti löydettävissä. Rastille 36 rastilta 48 valitsimme melko paljon kiertävän polku/tie-reitin. Valinta tuntui kuitenkin hyvältä, koska askel oli alkanut painaa jalkojen lumessa nostelun takia. Lumen pinnassa oli sentin vahvuinen kova kuori ja siinä oli raskasta kulkea. Pimeä alkoi vähitellen laskeutua ja rastille 49 mennessä jouduimme ottamaan lamput käyttöön. Aikaa olimme tällöin kuluttaneet viisi tuntia eli kello alkoi olla 16.00. Rastilta 35 lähtiessämme päätimme jättää rastin 45 väliin, osittain hankalan alkuasukkaan takia (muut tiimit kertoivat uhkailleen jopa haulikon kanssa???). Kuljimme teitä pitkin suoraan rastille 24 ja sieltä rastille 33. Matkalla Niko sai oksasta osuman silmäänsä ja hetken oli epäselvää, voisimmeko jatkaa loppuun asti vai pitäisikö lähteä maalin kautta lääkäriin. Niko kuitenkin sanoi toisen silmän toimivan ja niinpä matka jatkui. Väsymys alkoi jo painaa matkamiehiä ja teimmekin hölmön reitinvalinnan rastille 22. Kiersimme varmasti tuplamatkan optimireittiin nähden. Rastilta 22 jatkoimme sähkölinjaa myöten rastille 44, mutta tälläkin rastinvälillä väsymys aiheutti tulkintavirheen, joka aiheutti ylimääräistä juoksua mökkiteillä. Rastin 30 jätimme väliin, koska sieltä tullut kaveri sanoi rastilipun ja leimasimen olevan kadoksissa. Maalissa kuulimme, että rasti oli maastossa, mutta 200 metriä väärässä paikassa. Kuka näistä tietää, miten näitä kuuluu tehdä??? Koska aikaa ei ollut enää hukattavaksi, lähdimme kohti maalia. Kuljimme samaa sähkölinjaa pitkin, jota tulimmekin rastille. Maaliin tullessa huomasimme aikaa olevan vielä 15 minuuttia jäljellä, joten poikkesimme nopeasti pellonkulmassa ottamassa rastin 20. Maaliin tultaessa aikaa jäi vielä jäljellekin yli kolme minuuttia.
Kotimatkalla poikkesimme Karkkilassa vielä syömässä ja tapasimme Tyykikylän Bluesin hyväkuntoiset urheilijat. Koska hävisimme heille kisassa oikein urakalla, niin loppumatkan autoiluun lähdimme ajatuksella, että nyt korjataan potti kotiin. KapteeniSolisluun erinomaisen reaktioajan turvin saimme heti lähdössä sen verran etumatkaa, että voitto oli selvä :D
Loppiaisrogaining toimi hyvänä treenilenkkinä ja Nikon kanssa olemmekin osallistumassa keväällä ja kesällä useampaankin rogaining-kisaan.
Kuljettu matka 38,4km, aikaa kului 7:56.
Niko alkaa muodostua jo vakiopariksi ja hyvä niin.
Aamulla olimme paikalla hyvissä ajoin ja ehdimme vaihtaa varusteet ennen karttojen saantia ja reitinsuunnittelua. Reitti muotoutui kulkemaan myötäpäivään ja suunniteltu reitti tulisi olemaan noin 40 kilometriä ja pisteitä kertyisi 82. Raaseporista viisastuneina piirtelimme reitin lisäksi muutaman etelä-pohjoisviivan kartalle ettei isoja, 90 asteen suunnanmuutoksia tulisi vahingossa. Jostakin syystä onnistuimme vielä kehittämään kiireenkin ennen lähtöä ja lähtömerkki annettiin muutamia sekunteja ennen kuin ehdimme lähtöalueelle. Ilmeisesti viimeiset "hienosäädöt" mukaanotettavissa tavaroissa aiheuttivat kiireen. Evääksi valittiin tälläkin kertaa urheilujuomaa reppuun, graham-lihapiirakoita, Pringles-purkki, energiageelejä ja -patukoita sekä Sirpiri-pötkö. Otin kokeeksi Maxim Drink Gel -geelejä ja ne tuntuivat menevän paremmin alas, kuin perinteiset geelit.
Aluksi suuntasimme kartan eteläosaan ottamaan rastit 23 ja 21. Hieman yllätyksenä tuli, että lunta oli maastossa enemmän kuin kotipaikkakunnalla (100km pohjoiseen). Samalla huomasimme muutamien ojien olevan todella täynnä vettä eli niiden ylityksestä saattaisi aiheutua päivänaikana murheita. Etenimme rasteja järjestyksessä 46-41-51-32-37-26-57-53-55-38-48-36-29-49-56-35. Alku meni varsin helposti, vaikka 1:25000 peruskartta ei ihan kaikkia kohteita kuvaakaan. Pyrimme kulkemaan mahdollisimman paljon polkuja, mutta maastossa liikkumistakaan ei voinut täysin välttää. Metsässä oli jonkin verran Tapani-myrkyn jäljiltä kaatuneita puita ja isot rungot hankaloittivat etenemistä. Paikoin puita näkyi myöskin sähkölankoja vasten. Pitkällä rastinvälillä 57-53 onnistuimme ennen rastille tuloa kääntämään suuntaa 45 astetta ja hakutalkoot olivat välittömästi käynnissä. GPS:n piirtämää reittiä oli suorastaan kamala katsoa. Lopulta päätimme jatkaa matkaa seuraavalle rastille, mutta sitten rastilta tuli pari kaveria, joilta saimme neuvoa oikeasta suunnasta. Heidän jälkiään pitkin oli helppo mennä rastille. Vielä jälkeenkin päin on vaikeaa sanoa, mitä oikein oli suunnan kanssa tapahtunut.
Seuraavat rastit olivat hyvin selkeitä kohteita ja helposti löydettävissä. Rastille 36 rastilta 48 valitsimme melko paljon kiertävän polku/tie-reitin. Valinta tuntui kuitenkin hyvältä, koska askel oli alkanut painaa jalkojen lumessa nostelun takia. Lumen pinnassa oli sentin vahvuinen kova kuori ja siinä oli raskasta kulkea. Pimeä alkoi vähitellen laskeutua ja rastille 49 mennessä jouduimme ottamaan lamput käyttöön. Aikaa olimme tällöin kuluttaneet viisi tuntia eli kello alkoi olla 16.00. Rastilta 35 lähtiessämme päätimme jättää rastin 45 väliin, osittain hankalan alkuasukkaan takia (muut tiimit kertoivat uhkailleen jopa haulikon kanssa???). Kuljimme teitä pitkin suoraan rastille 24 ja sieltä rastille 33. Matkalla Niko sai oksasta osuman silmäänsä ja hetken oli epäselvää, voisimmeko jatkaa loppuun asti vai pitäisikö lähteä maalin kautta lääkäriin. Niko kuitenkin sanoi toisen silmän toimivan ja niinpä matka jatkui. Väsymys alkoi jo painaa matkamiehiä ja teimmekin hölmön reitinvalinnan rastille 22. Kiersimme varmasti tuplamatkan optimireittiin nähden. Rastilta 22 jatkoimme sähkölinjaa myöten rastille 44, mutta tälläkin rastinvälillä väsymys aiheutti tulkintavirheen, joka aiheutti ylimääräistä juoksua mökkiteillä. Rastin 30 jätimme väliin, koska sieltä tullut kaveri sanoi rastilipun ja leimasimen olevan kadoksissa. Maalissa kuulimme, että rasti oli maastossa, mutta 200 metriä väärässä paikassa. Kuka näistä tietää, miten näitä kuuluu tehdä??? Koska aikaa ei ollut enää hukattavaksi, lähdimme kohti maalia. Kuljimme samaa sähkölinjaa pitkin, jota tulimmekin rastille. Maaliin tullessa huomasimme aikaa olevan vielä 15 minuuttia jäljellä, joten poikkesimme nopeasti pellonkulmassa ottamassa rastin 20. Maaliin tultaessa aikaa jäi vielä jäljellekin yli kolme minuuttia.
Kotimatkalla poikkesimme Karkkilassa vielä syömässä ja tapasimme Tyykikylän Bluesin hyväkuntoiset urheilijat. Koska hävisimme heille kisassa oikein urakalla, niin loppumatkan autoiluun lähdimme ajatuksella, että nyt korjataan potti kotiin. KapteeniSolisluun erinomaisen reaktioajan turvin saimme heti lähdössä sen verran etumatkaa, että voitto oli selvä :D
Loppiaisrogaining toimi hyvänä treenilenkkinä ja Nikon kanssa olemmekin osallistumassa keväällä ja kesällä useampaankin rogaining-kisaan.
Kuljettu matka 38,4km, aikaa kului 7:56.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti