YÖ-rogaining 2016 Summer Edition, Orivesi

Makaan maanantai-iltana Aalborgissa hotellin sängyllä unettomana ja ajatukset pyörivät vielä viikonlopun rogaining-retkellä. Koko kevät on ollut jaksamisen kannalta erittäin vaikeaa. Univaikeudet ja jatkuva matkustaminen eivät ole helpottaneet asiaa. Kulkukauppiaan ruokaympyrä on mustan kahvin värjäämänä pikimusta. Peruspositiivisena voin todeta, etten ole ainakaan juossut jalkoja altani treenimäärien takia, eikä painokaan ole päässyt nousemaan yli yhdeksänkymmenen.

 

Halusin ehdottomasti osallistua SE yö-rogaan, mutta tapahtuman osuttua koulunpäätöksen kanssa samaan viikonloppuun, teimme tiiminä osallistumispäätöksen vasta viime metreillä. DocS onnistui telomaan jalkansa iltarasteilla (ei pitäisi treenata, kirjoittajan huomautus), joten lähdimme matkaan Minkiönkylän Mahdin kanssa kahdestaan. Saavuimme paikalle hiukan ennen karttojenjakoa ja turhaan säätämiseen ei mennyt energiaa. Normaalin, trangialla keitetyn pasta-ateriankin korvasimme retkiruokapastalla. Reitinsuunnittelua vaikeutti runsas rastimäärä ja iso kartta, mutta vähitellen onnistuimme hahmottelemaan noin 54 kilometrin lenkin, joka onnistuessaan kerryttäisi 208 pistettä. Reittisuunnitelma lähtö-3E-7R-2Q-9J-5M-7F-2F-9C-5O-5A-2P-9B-5B-7P-9H-3K-2M-2O-3I-2A-9A-7J-3S-9G-7G-3L-5P-7A-9N-5C-7N-5S-9I-5Q-7M-3P-7O-3J-maali. Suunnitelman suurin ongelma oli se, että mahdollisten vaikeuksien ilmaantuessa loppupuolella, oikaiseminen olisi kovin hankalaa tai jopa mahdotonta. Tässä vaiheessa uskoin meidän kykenevän jopa pariin ylimääräiseen rastiin.

 

Lähdöstä pinkaisimme tuttuun tyyliin vauhdilla liikkeelle. Ensimmäisen rastin leimaus ok ja samalla vauhdilla seuraavalle. Leimausohjelma tökki, emmekä saaneet leimaa perille. Samaa viestiä kuului muidenkin tiimien suunnasta ja kaivoin tussin repun taskusta. Olin varautunut permanent-tussilla, jolla voisin tehdä muistiinpanot suoraan karttamuovin pintaan. Vaikka leimauksen kanssa olikin vaikeuksia, niin jalka tuntui kevyeltä. Pääsimme etenemään polkuja pitkin ja kartta tuntui pitävän hienosti paikkansa. Kartanlukua helpotti isokokoinen Silvan peukkukompassiin kiinnitettävä luuppi, jonka pidikkeen sain liimailtua kasaan Loppiaisrogan jäljiltä. Pakkasessa kaatuminen ei tee hyvää muoviosille. Ensimmäinen ongelmapaikka koettiin rastilla 7F, kun muut tiimit painelivat väärään mäkeen. Onneksi olin hyvin kartalla ja hereillä tilanteen kanssa. Selvisimme ainoastaan pienellä liikkeessä tehdyllä koukulla. Hämärän laskeutuessa, ennätimme ottaa vielä pari rastia ilman lamppuja, mutta 9C eteenpäin oli pakko turvautua keinovaloon. Satuimme tiheään ryteikköön ja saimme vastaamme joka ikisen kasvuasteen, mitä metsä sisällään pitää. Suunnaskulku kärsi sen verran, että teimme noin 100 metrin koukun rastinotossa, väärän kumpareen kautta. Matka eteni iloisesti rupatellessa ja taisimmepa iloita ongelmattomasta suunnistuksestakin. No...tietenkin seuraavalla rastilla (5A) piti juosta rastista ohitse ja käydä lammen vastarannalla huomaamassa oma hölmöys. Lopulta saimen leimattua rastilapun laavun seinästä. Tien ylityksen sai tehdä vain parista paikasta ja lähdimme hyvällä jalalla tavoittamaan ylityspaikkaa. Hirviaidassa sijainnut portti ihmetytti, mutta eihän me nyt tällaista selkeää paikkaa voida väärin tulkita, eihän? No, kylläpäs vaan voitiin! Pikatien toisella puolen oleva metsäautotie loppu melkein heti ja tarkempi tarkastelu osoitti meidän löytäneen jonkin karttaaan merkitsemättömän väylänpätkän. Mietimme hetken, pitäisikö palata samoja jälkiä takaisin, mutta totesimme meidän kärsivän tuosta "oikoreitistä" sen verran, ettei paluuseen ollut tarvetta. Suon ylitse rämpiessä ei paljon naurattanut, kun olisi voinut edetä kuivin jaloin tietä pitkin.

  

 

Yön pimeimmät hetket olivat lähestymässä, mutta nyt suunnistus kulki mukavasti. 9B-5B-7P-9H meni tikkana rastille. Välillä päästiin juoksemaan metsäautotiellä, mutta välillä vauhti tippui puskien läpi puskiessa. Kohti Pukalan retkeilyreittiä mennessä, laskeskelimme edettyä matkaa sekä jäljellä olevaa aikaa. Totesimme yhteen ääneen, että "tarttis tehrä jotakin". Välistä jätettiin 2A, jotta pääsimme jatkamaan nopeampaa tietä pitkin. Pukalan polkureitti toi mukavaa vaihtelua ja ehdimme rupatella enemmän, kun suunnistukseen ei tarvinnut kiinnittää niin paljon huomiota. Niemenkärki (9A) vaikutti lähettyäessä tutulta ja tajusimme rastipisteen olleen sama kuin Viitapohjan Retki-Rogainingissa 2012. Energiaa oli saatu alas harmillisen heikosti ja väsymyskin painoi. Onneksi Pukalan reitti jatkui selkeänä seuraavalle rastille (jyrkänne). Polulla tuli vastaan Palauttelijat aivan käsittämätöntä kyytiä. Kivet ja juurakot eivät hidastaneet miesten menoa lainkaan, mutta herrasmiehinä he ehtivät vaihtaa muutaman sanan väsyneempien tovereiden kanssa. Lammenrannan pitkospuilla tuli viiden nuoren naisen ryhmä vastaan ja ajatus herpaantui: vasta tunkattuamme mäen päälle, aloimme tutkiskella seuraavaa rastia ja rastipistehän oli jyrkänne lammen rannan tuntumassa. Pienen sadattelun jälkeen 180 asteen käännös ja pikamarssia alamäkeen rastille. Sovimme yhteen ääneen, että nyt hölmöilyt pois ja tarkasti seuraavat välit. Lammen rannassa olevalla nuotiopaikalla pyörimme hetkisen, kun luin rastin 9G rastimääreen ja olimmekin rastilla 3S. Muutama minuutti sinne tänne, kuka näitä jaksaa laskea?

 

 

Rastin 9G jälkeen kävimme täydentämässä juomapulloja läheisellä lähteellä. Tässä vaiheessa olisi pitänyt ehdottomasti tehdä reittimuutos ja lähteä järven pohjoisrantaa pitkin rastille 7A, mutta toteutimme orjallisesti suunnitelmaamme. Aamun alkaessa sarastaa, teimme suunnitelmaa loppureitistä ja päädyimme oikaisemaan mahdollisimman paljon, jotta ehtisimme maaliin ajoissa. Täysin uusi suunnitelma loppureitiksi oli 3L-5P-9N-5C-7N-9I-7S ja parasta mahdollista vauhtia maaliin. Reitti oli nyt selkeää vahvempaa tietä ja vuorottelimme juoksua ja kävelyä sopivassa suhteessa. Eteneminen tapahtui paljolti hiljaisuuden vallassa. Takareittä kiristeli ja päätin ottaa suolatabletin ennen kiipeämistä kumpareen (9I) päälle. Suolatabu ehti osittain sulaa suuhun, ennen kuin ehdin imaista vettä. Seuraavaksi tapahtui sarja onnettomia sattumuksia: imaistessani vettä, onnistuin vetämään suolan henkeeni. Yskiessäni suola päätyi jonnekin ihan muualle ja oksennusrefleksi ryöpsäytti juuri niellyn veden maantielle. Maha ei tyhjenä kokonaan tehdyn refluksileikkauksen takia, vaan pelkkä ruokatorvi tyhjenee. Useampi yökkäys peräkkäin sai väsyneen mahan kramppaamaan ja lopulta oksennusrefleksi helpotti vasta, kun sain niistettyä suolan sieraimestani pois. Enpä olisi uskonut tuollaisenkaan voivan tapahtua.

 

Maalia kohden jolkotellessamme tuli mieleen kuopuksen kysymys: "Isi, mikä järki on loppukirissä? Eikö olisi fiksumpaa lähteä heti alusta niin lujaa kuin pystyy?" Jaa-a...kuka näistä tietää, miten näitä kuuluu tehdä? Rastin 7S otimme siitäkin huolimatta, että tiesimme myöhästyvämme maalista. 7 pistettä olisi kuitenkin enemmän kuin rastinottoon menevä aika minuuteissa, joten pystyimme kompensoimaan tuolla leimauksella osan myöhästymisestä. Maalileimauksen jälkeen oli takki melko tyhjä. Puuttuneita leimoja sekä rastijärjestys merkittiin valmiiseen kaavakkeeseen ja suihkun kautta aamiaiselle. Järjestäjille pitää nostaa hattua, että ennakoimattomassa ja vaativassa tilanteessa he pystyivät nopeisiin korjausliikkeisiin sekä muihin toimiin. Kartta oli taas kerran erinomaista työtä ja rastit paikallaan. Jarin & ryhmän kokemus ja intohimo näkyvät hyvin järjestettyinä tapahtumina. Kiitokset siitä!

 

Reissun plussat:

+ rohkea suunnitelma

+ hyvä kartta, sekä paikkansa pitävyys että painojälki

+ laatuaika Minkiönkylän Mahdin kanssa

+ Kohtuullinen kulku vähäisistä treeneistä huolimatta

 

...ja miinukset:

- energiaa ei saanut riittävästi alas

- hutilointi rastinotossa

- yltiöpositiivinen asenne suunnittelussa

 

Kuluneet eväät:

noin 2 litraa urheilujuomaa (HartSport)

1 Onni mustikka-vadelmakaurapuuro

2 Snickers

1 Marabou DubbelNougat

4 BisBis lakua

...ja yksi suola impattuna :)

Loppiaisrogaining 6.1.2016, Harviala HML

Uuh jeah, kylläpä oli riittävän vilpoinen keli ulkoilla. Matkalla kisapaikalle kauhisteltiin auton lämpömittarin lukemia, samalla kun nautittiin termoskaffia vilun karkoittamiseksi. Liekkitiimi oli ensimmäistä kertaa Someron yörogainingin jälkeen kolmimiehisenä, terveystilanteen ollessa vain lievästi terveen puolella. Nyt puhutaan siis fyysisestä terveydestä, jonka lukija jo taisikin ymmärtää.

Kisakeskuksena toimineelle Harvialan koululle ennätimme hyvissä ajoin: jumppasalin lattialla oli vielä runsaasti tilaa ja veskiin ei tarvinnut ihmeemmin jonotella. Viimeisiä varustesäätöjä, pientä tankkailua, uhoa naapuritiimien kanssa ja moikkauksia sinne tänne. Kartta osoittautui mukavan kompaktiksi ja reitti alkoi hahmottua nopeasti. Meille tyypilliseen tapaan lähdimme suunnittelemaan haasteellista, kevyellä jalalla mahdollisesti selvittävää reittiä. Vain viisi rastia jätettiin suunnitelman ulkopuolelle ja kokonaismatkaa tulisi rapsakat 65 kilometriä. "Tehdään sitten muutoksia, jos maasto näyttää pahalta". Kukaan ei edes ajatellut ääneen mahdollisuutta, etteikö jalka ei nousisi riittävän ripeään. Tai ajattelipas... naapuritiimin selkeästi kokeneempi herrasmies taisi varoitella reittisuunnitelmastamme. Toteutuessaan suunnitelma olisi tuonut 122 pistettä. Harmi, että tämä märkä päiväuni pääsi jäätymään matkan varrella :)

Lähtöön ehdittiin tänä vuonna ajoissa, eikä tiimi kaveritkaan olleet pahasti hukassa. Lähtömerkin tultua, rynnistimme vastapäivään kiertävän suunnitelmamme mukaan kohti rastia 20 (masto). Etenimme hölkkää RC Eemelin Hazorin kanssa ja yht´äkkiä tuli vahva deja vu -tunne Mammuttimarssista, jossa sain katsella Hazorin kengänkantoja sadan kilometrin matkan. Hazorin jäätyä tienviereen turaamaan varusteidensa kanssa, otin rohkea oikaisun metsää pitkin rastille. Oikaisun kannattavuus selvisi siinä vaiheessa, kun leimailimme Hazorin kanssa samaan aikaan. Rastilta lähdimme sentään tietä pitkin ja tottakai väärään suuntaan. Onneksi tajusimme virheen, ennen kuin ennätimme ulos kartalta. Aika touhua! Rastit löytyivät ongelmitta ja jalkakin nousi kohtuullisesti. Ei tosin ihan sillä vauhdilla, kuin reitin toteuttaminen kokonaisuudessaan olisi vaatinut. Maasto osoittautui paikoin vaikeasti edettäväksi ja selkeästi hitaammaksi, mitä olimme odottaneet. Etenimme suunnilleen samaa tahtia useammankin pyörällä olleen tiimin kanssa, joten rastinotto kesti fillaristeilla selvästi pidempään. Ensimmäinen muutos suunnitelmaan tehtiin rastilta 45 lähdettäessä, kun päädyimme ottamaan rastin 48 rastin 46 sijaan. Päätös oli enemmän fiiliksellä tehty kuin mihinkään faktoihin perustuva. Samalla pääsimme rauhoittamaan menoa hämäläisessä metsämaisemassa.

Pitkällä tiesiirtymällä tehtiin nopea tyhjennys ja tankkailtiin pullosta HartSportia jäähilejuomana. Snickersiä haukatessa jännitti, että katkeaako ensi hammas vaiko suklaapatukka. Eväiden ja juoman kaivaminen oli sen verran kova urakka, että päädyimme juomaan aina yhden repusta kerrallaan. Ilmeisesti pitkä sairastelu yhdistettynä rivakkaan aloitukseen sai Minkiönkylän Mahdin tummumaan ja mies ilmoitti rastin 58 jälkeen suuntaavansa kohti maalia. Kävimme nopean palaverin siitä lähtisimmekö koko porukka samaa matkaa ja voisin Docin kanssa tehdä toisen lenkin kisakeskuksesta käsin. MiMa piti kuitenkin päänsä ja sai vakuutettua meidät selviytyvänsä yksin kilpailukeskukseen. Lupasi sentään muistaa tovereita tekstiviestillä lämpimästä jumppasalista. Jatkoimme Docin kanssa linjalla olleelle rastille ja teimme piston rastille 44 (kivi). Pidemmällä tiesiirtymällä nostimme vauhtia ja laskeskelimme jäljellä olevan ajan riittämistä. Rastinväli 54 - 59 päädyttiin ottamaan suunnalla ja vauhti rauhoittui huomattavasti. Oksilta putoavaa pakkaslunta, kasvoihin raapivia risuja eikä yhtään askelta ilman horjumista. Ihan viimeisen päälle suunnistusmaastoa! Onneksi ehdimme kulkea tämänkin välin vielä valoisalla ajalla, vaikka hämärä tekikin jo tuloaan. Rastille osuimme suorastaan liikuttavan hyvin ja hitaammin edetty väli toi taas virtaa jalkoihin.

Rastilla 26 (sähkölinjantolppa) teimme ratkaisun jättää rasti 55 väliin ja jatkaa suoraan rastille 41. Tässä vaiheessa oli ilmiselvää, ettei koko reittiä kyettäisi etenemään aikarajan puitteissa. Virittelimme lamput palamaan ja joimme ahnaasti HartSportia juomarepusta. Sormet pääsivät kylmettymään tässä operaatiossa ja yritin tehostaa verenkiertoa jumppaamalla sormia edestakaisin. Pistot rasteille tuntuivat kestävän tuskastuttavan kauan, vaikka monelle johdattikin tuossa vaiheessa selkeä ura. Niemenpäähän (52) hölkätessä, huomasimme kaksi sankaria polkupyörillä jäällä. Olihan tuo oikaisu varmasti mukavampi kuin tunkkaaminen kapeaa polkua myöten. Järven eteläpäästä lähti vahva ura kohti rastia 39. Tuossa vaiheessa oli reilut 36 kilometriä takana ja ilmeisesti navigaattoria laiskotti sen verran, etten varmistanut suuntaa riittävästi. Useampikin ura yhdistyi kulkemaamme ja osa meni hiukan ristiinkin. Nopea vilkaisu kompassiin osoitti, ettei suunta ollutkaan ihan täydellinen, mutta hei... välillähän reitti saattaa tehdä hiukan mutkaa. Totta kai voi... Pitkältä ajalta tuntuvaa hetkeä myöhemmin tulemme järven rantaan ja... tsadaa... olemme liki samassa kohdassa kuin lähdimmekin kohti seuraavaa rastia. Tuossa hetkessä herrasmiehiltä oli lipsahtaa v-sana suusta, mutta peruspositiivisina totesimme saaneemme erinomaisen opetuksen uriin luottamisesta. Vaikka nyt lähdimmekin selkeästi paremmalla suunnalla kosti rastia, niin 39 (kivi) oli hankala tapaus. Lopulta pyöräilevä pari antoi meille vinkin rastin sijainnista. Tattista vaan.

Oli taas päätösten aika. Kierto 25-56-53-51-43-42 olisi pakko jättää väliin ja lähteä pelastautumaan kohti maalia. Matkalle osui sentään pari rastia otettavaksi. Ennen rastia 35 piti suorittaa nopea tyhjennys. Hanskat, kartta ja kompassi lumeen ja pissatauon jälkeen matkaan. Lumienpuistelu hanskoista vei sen verran huomiota, että kompassi unohtui hankeen. Jouduin taas keskittymään verenkiertoon sormissa, etten osannut edes kaivata pelivälinettä. Rasti 35 (suppa) löytyi haparoiden. Seuraava suppa (29) oli sentään peruskauraa. Ei ollut kovin vaikea tehdä päätöstä jättää 23 ja 30 pois ja siirtyä saman tien harjulla sijainneille rasteille 22 (harju) ja 21 (suppa). Rouskuttelin jäisen suklaapatukan ja melkein koko pötköllisen siripiriä. Tiesin joutuvani loppumatkasta koville, vaikka meillä ei kiirettä enää ollutkaan. Doc eteni kymmenen metriä edellä ja huikkasi välillä, että "kevyestikö kulkee?" Kymmenen kiloa vuodessa turvonnut napakka paketti puuskutti eikä pystynyt vastaamaan mitään. Vauhti vain kasvoi, kun ei kieltämäänkään pystynyt. Harjulle kiivetessä jo aiemminkin kiristellyt nivunen kramppasi. Doc työnsi meikäläistä takapuolesta ylös rinnettä. Oli siinä taas varmaankin melkoinen näky. Harjun päällä kulkevalla polulla yhtä aikaa harmitti, että päivän urakka oli loppumassa ja samalla tunsin suurta helpotusta pääsystä lämpimään suihkuun ja lepäämään. Viimeiseksi rastiksi muotoutuneesta supasta Doc tunkkasi taas toveriaan ylös. Kramppaavasta nivusesta huolimatta, otettiin hyvää hölkkää kohti maalia. Maalileimauksen jälkeen MiMa odottelikin meitä jo suihkun raikkaana ja kantoi karjalanpiirakat & mehut väsyneille kulkijoille. Suihkun jälkeen oli ihan ihmismäinen olo ja kotimatkan aluksi käytiin vielä poimimassa unohtunut kompassi tien vierestä. Kun kuljettaja keskittyi kompassinsa löytämiseen, niin matkustajat hoitivat viluaan litteällä brandy-pullolla. Aika touhua!

Vaikka suunniteltua reittiä ei kyettykään toteuttamaan, niin tuloksena oli 87 pistettä, ajassa 7:24:36 ja kuljettua matkaa 47,2km. Alustavissa tuloksissa sijoituksemme oli 22./124 maaliin selviytynyttä joukkuetta. Olen muutaman vuoden kärsinyt valkosormisuudesta, enkä ole hetkeen syönyt verenpainelääkkeitä ääreisverenkierron parantamiseksi. Palkintona sormien kylmäämisestä tuli pienet paleltumat vasemman käden etusormeen ja pikkusormeen. Toivottavasti tunto palautuu pikaisesti ennalleen.

Kuluneet eväät:

noin 4-5 dl HartSportia
2 kpl Snickers
2 kpl Twix
1 pötkö Siripiriä

Varusteet:

Salomon Speed-maastokengät (ne maailman parhaat)
Bridgedale villapohjasukat
Salomon gaiterit
Craft boxerit
NoName tuulisuojattu pitkä alusasu
Salomon softshell hiihtohousut
Craft välipaita
Ohut Craft juoksutakki
ColdKillers moottoripyöräkäyttöön tarkoitettu huppu
Crivit juoksupipo
Craft juoksuhanskat
UD reppu