Maraton pitkänä lenkkinä - TKR Keräilymaraton 30.3.2014, Hirvikoski (Loimaa)

Pitääkö aina valmistautua viikkokaupalla vai voiko jotain tehdä spontaanisti? Kyllä voi :)

Sain messuilla seisoskellessani kuningasajatuksen pitkästä lenkistä ja samalla tutkailin mahdollisia tulevia tapahtumia netistä. TKR Keräilymaraton juostaisiin sunnuntaiaamuna Hirvikoskella eli melkein naapuripitäjässä. Vaimo oli hiukan yllättyneen oloinen, kun lauantai-iltana aloin valmistaa pastaa iltapala-aikaan. Tuon verran sentään valmistauduin, kun ravitsemus oli kahden päivän ajan ollut pelkkää grillimakkaraa ja mustaa kahvia. Kellojen siirto kesäaikaan toi oman jännityksensä aamuheräämiseen, enkä tietenkään ollut laittanut mitään valmiiksi. Huiskin juoksuvaatteita valmiiksi päälleni ja kassiin pakkasin hiukan kuivaa vaihtopaitaa juoksun jälkeen puettavaksi. Kun kaivoin Ambitin kaapista ja tsekkasin sen toimintakunnon, niin kapinehan meni täysin lukkoon ja ruutu pimeäksi. Ajattelin ottaa Polarin matkaan, mutta kiireessä unohdin sen pöydälle. Täysin luomuna, vailla sykemittausta tai tietoa ajasta mentäisiin. Muistin sentään herättää pojat ja pudottaa anoppilaan hoitoon siksi aikaa, että rouva tulisi aamuvuorosta kotiin. Jouduin ajamaan hiukan ripeämmin loppumatkan, etten myöhästyisi. Aikaa jäi kuitenkin reilusti, sillä ilmoittautumisen sain tehtyä 25 minuuttia ennen starttia.

"Isi, vaikka sulla on suhteellisen iso vatsa, niin sä olet aika hyväkuntoinen" -Miro 8v

MUISTA! Älä vaihda paitaa ennen juoksemaan lähtöäsi noiden teräväkielisten pikkupirujen nähden.

Osa keräilymaratoneja aktiivisesti kiertäviä oli lähtenyt liikkeelle jo kahdeksalta, mutta viralliseen lähtöönkin (kello 10.00) riitti mukavasti osallistujia. Lähtijöillä näkyi kolmenlaisia numerolappuja, mutta enhän minä tietenkään asiaa tarkemmin ajatellut, vaan kuvittelin suurimman osan olevan maratonilla. Lähtömerkistä ampaistiin liikkeelle ja osa pisteli heti karkuun. Ok, osahan saattaa olla vartti- tai puolimaratonilla. Olinhan tuloksista nähnyt, että liki kaikki matkat olivat mahdollisia. Sain Mikko Y-J:n kiinni peltosuoralla ja vaihdoimmekin muutamia ajatuksia treeneistä. Mikko piti mielestäni oikein hyvää vauhtia, mutta kellon puuttuessa ja höpötellessämme kuulumisia en lähtenyt jarruttelemaan menoa. Ensimmäinen kierros oli aika tukkoinen, jalkojen vertyessä vasta toisella kierroksella. Kolmannen kierroksen loppupuolella Mikko teki irtioton ja samassa tajusin hänen olevan juoksemassa puolikasta. Omaksi puolikkaan väliajaksi muodostui 1.43.20, joka saattaisi viedä jopa henkilökohtaiseen ennätykseen. Tiesin kuitenkin rajojen tulevan vastaan ja toisesta puolikkaasta tulisi selvästi hitaampi. Tarkoitushan oli lönkytellä pitkä lenkki eikä huimistella ennätyksien perässä.

Toisen puolikkaan jouduin juoksemaan aika yksikseni. Tietenkin lyhyellä reitillä tulee välillä ohiteltavia (mm. Mr Maraton kierroksilla 1,3,5 ja 7), mutta eipä tuolla ollut aikaa jäädä seurustelemaan ohitustilanteissa. Kuuden kierroksen jälkeen kysyin aikaa huollossa ja laskeskelin olevani vieläkin 3.30-vauhdissa jos juoksisin kaksi viimeistä kierrosta 52 minuuttiin. Väsymys ja noussut vastatuuli teki kuitenkin yrityksestä varsin ponnettoman. Kello pysähtyi maalissa aikaan 3.42.03, joka jää omasta ennätyksestäni alle 7 minuuttia. Vaikka juoksutreenit ovatkin jääneet alkuvuodesta tosi vähille (juoksu 75,6km, maastojuoksu 51,1km, suunnistus 47km), niin kunto on näemmä säilynyt laskettelun ja muiden kekkulointien avulla ainakin samassa tasossa kuin viime vuonna. Maalin jälkeen ei kolottanut mihinkään erityisesti. Rakoilta vältyin täysin ja vain alaselkään sain pienen hiertymän juoksutrikoiden vyötäröstä. Yleensä vältän senkin valkovaseliinilla, mutta nyt tuo unohtui tehdä kaikessa kiireessä. Evästäkään ei kulunut kuin yksi pussillen PowerBar geelikarkkeja (9kpl), jotka nautiskelin kolmen kappaleen satseina kierroksien 3, 6 ja 7 loppupuolella. Kierroksen viisi huollossa join varaamani Valion Mustikkakeittotetran. 

Suihkun ja palautusjuoman jälkeen olo oli oikein hyvä. Järjestäjät tarjosivat vielä kahvit ja leipää ennen lähtöä, joten tuolla pidettiin juoksijasta huolta kuin omasta pojasta. Hieno tapahtuma ja ainakin minusta kiva reitti. Yllättävänkin monipuolinen, kun ajattelee lyhyttä, reilun viiden kilometrin lenkkiä taajama-alueelle. Erityisesti peltoaukean soratiestä iso plussa. Toivottavasti jatkossakin ehtii juosta muutaman keräilymaratonin. Kannatusjäsenmaksun ainakin maksoin heti kotiin päästyäni :)

Kotiin palatessani pojat olivat kavereineen trampoliinilla.

"Isi, tuliko mitään palkintoa? Voititko?"

Ei, ei tullut palkintoa enkä voittanut.

"Ei se mitään voittanut" Miro huusi kavereilleen. "Enkö mä sitä jo aiemmin sanonut, ettei se ikinä mitään voita!"

Yritä tässä sitten juosta, kun jälkikasvun tuki harrastamiselle on tuota luokkaa...


  PS. Vuoden eka lenkki sileän tossuilla!