Mitä raskaampaa, sitä rakkaampaa - Averian Maraton 20.4.2013

"Ensimmäinen Averian Maraton, kahdennentoista Averian Lenkin yhteydessä. Maratonreitti Averiajärven ympäri Vihtijärven Ylimmäisentien kautta. Yhtenä kierroksena. Raskas reitti, noususumma suuri."

Kyllä! Ja taas kerran markkinointi osui kohdalleen. Raskas, mutta mukava reissu, eikä ainakaan liian helppo.

Päätimme hyvissä ajoin Docin kanssa osallistua Olkkalan Kirin järjestämälle Averian Maratonille ja aikaa treenaamiselle olisi kyllä ollut riittävästi, mutta....pitihän sitä oleilla mukavuusalueella, seurustella perheenkin kanssa, tehdä töitä ym. joutavia tekosyitä, jotta harjoittelulta olisi välttynyt. Juoksua edeltävä viikkokin meni messuilla seistessä ja muutenkin lähtöviivalle mentiin aivan liian vähäiset kilometrit takana. Luottamus omaan tekemiseen oli kuitenkin kova. Hakeuduimme lähdössä kärkijoukkoihin siitäkin huolimatta, että tarkoituksena oli ottaa rauhallinen startti sekä katsella mihin päivän kunto riittäisi. Doc aloitti tapansa mukaan ripeästi ja katselin ensimmäisen kilometrin taittuneen 4:20 aikaan. Kahden juostun kilometrin jälkeen Doc sitten karkasi. Ilmeisesti oma kuntoni on parantunut, sillä viime syksynä Ahvenanmaalla, kestin matkassa vain reilun kilometrin :) Onneksi juoksuseuraksi löytyi nopeasti M45-sarjasta mies, jonka peesissä laskettelin aina 25 kilometriin asti. Keskustelua emme saaneet aikaiseksi, koska kilpakumppani olikin itärajan aurinkoisemmalta puolelta ja Kapteenin venäjäntaito on tunnetusti erittäin heikko.  Alkumatkan nousut saivat sykkeen nousemaan, mutta kilometriajat pysyivät kuitenkin 4:35-4:50 tuntumassa. Meno tuntui sen verran vahvalta, etten edes juonut jokaisella huoltopisteellä. Välillä katselin kellosta kasvavaa eroa Dociin, joka oli löytänyt vauhdikkaamman kaverin matkakumppaniksi.

Alkumatkasta ei ole hirveästi muisteltavaa, niin murheettomalta meno tuntui. Tarjolla oli vaihtelevaa, kumpuilevaa maastoa sekä kevääseen heräilevää luontoa.  
Kahdenkymmenenviiden kilometrin kohdalla aikaa oli kulunut tasan kaksi tuntia ja puolimaratonin olin jo hetkeä aiemmin juossut omaan ennätysaikaani. Otin suolatabletin ilman nestettä, koska ensimmäiset tuntemukset alkoivat hiipiä jalkoihin ja huoltopisteelle oli vielä matkaan. Tabu tarttui tietenkin kurkkuun ja jouduin ottamaan energianamuja päälle. Meno oli muuttunut hetkessä vaivalloiseksi ja annoin itselleni luvan kävellä jyrkimpiä ylämäkiä. Kilometrit 25-30 olivat melkoista änkyttämistä ja aikaa sain niihin kulumaan 30 minuuttia. Kolmen ja puolen tunnin aika olisi vielä ollut saavutettavissa, mutta nyt jouduin kävelemään selvästi pidempiä osuuksia ja juoksuun lähtö oli kerta kerran jälkeen hankalampaa. Kaapaisin pientareelta lunta ja hieroin sitä hikisiin käsiini. Osan lumesta laitoin buffin sisään päälakea jäähdyttämään. Porukkaa alkoi vähitellen lappaamaan ohitseni ja loppuaikatavoite tuntui saavuttamattomalta. Pienen hetken olin jopa valmis pyytämään huoltopisteen hoitajia soittamaan vaimolle, että hän tulisi noukkimaan väsyneen kulkijan reitiltä pois. Päätin kuitenkin jatkaa maaliin saakka. Kapteeni voi vain todeta, että tämän päivän noutaja ei ollut kultainen...

Vasta viimeisellä, 39km:n huoltopisteellä, sain taas juoksemisesta otetta . Loppumatka tuli ihan mukavasti, vaikka aikatavoitteet olivatkin jo menneet ja ennätysaikaankin olisi pitänyt edetä lentäen. Lisäriemua toi vastaan tullut vaimo, joka hölkkäili kanssani viimeisen kilometrin. Maaliin ehdin ajassa 3.46.52 ja Doc oli hurjastellut ajan 3.22.01. Matka oli muutaman satametriä ylimittainen, joten liikuttavan lähelle pääsin omaa ennätystäni. Lapset olivat päässeet maratonin aikana naperojuoksuihin, joten päivä meni oikein mukavasti. Iltasella saunoimme vielä Docilla ja suunnittelimme tulevia reissuja. Tulimme siihen tulokseen, että Doc alkaa harjoitella taas kolmen tunnin kuntoon ja Kapteeni taas yrittää kolmea ja puoltatuntia rikki vielä tällä kaudella. Kevyemmällä reitillä ja paremmalla valmistautumisella se olisi saattanut onnistua jo tänään.