Kauden yhteen pääkisaan lähdettiin kolmihenkisellä joukkueella Doc S, Minkiönkylän Mahti ja KapteeniSolisluu. Someron yörogaining oli sujunut yhtä isompaa hakua lukuunottamatta hyvin, joten päädyimme "haastavaan" reittiin ja matkatavoitteeseen. Nopeasti selvisi, että parhaat pisteen saisi kerättyä kartan koillikulmasta, joten sinne rakentui noin 56km:n reittisuunnitelma ja pistesaalistakin kertyisi muhkeat 115 pistettä, jonka uskoimme riittävän tuloksissa korkealle. Normaalisti olemme liikkuneet noin 6km/h, joten 7km/h tulisi olemaan selkeästi kovempaa kuin aiemmin. Reitinsuunnittelun ohessa keiteltiin retkikeittimellä pasta-ateria ja tunnelma oli korkealla. Päivän lämpötila hiukan arvelutti ja loppumatkan vedensaanti olisi arvoitus. Todennäköisesti joutuisimme reitin loppuosalla tankkaamaan juomareput järvestä, purosta tai vastaavasta.
Lähtöalueella tehtiin nopea vertailu reitistä Tyykikylän Bluesin Pontuksen ja Gurun kanssa, jolloin huomasimme olevamme lähes identtisellä suunnitelmalla liikenteessä, kiertosuunta vain olisi päinvastainen.
Koska reitti oli suunniteltu kovalla itseluottamuksella, niin lähdössäkin hakeuduimme eturiviin. Lähdön tapahduttua, juoksimme vauhdilla alamäkeen ja asfaltille päästyä kärkeen ja karkuun. Ensimmäinen rasti oli jyrkänne (70), jonne matka olisi lähes kokonaan tiellä juoksua. Doc piti vauhtia vähintäänkin riittävästi ja leimasimme ensimmäisinä poikkeuksellisen helposti löytyneellä rastilla. Erinomainen alku, tästä olisi hyvä jatkaa!
Seuraavaksi suuntasimme järven toiselle puolelle mäen päällä sijainneelle rastille (95). Rastilla tulisi kahdeksan kilometriä täyteen ja suunnitelman mukaan ensimmäinen tunti olisi juuri täyttymässä. Tälle rastille mennessä vuorottelimme juoksua alamäissä ja kävelyä ylämäissä. Sarviseuran Seikkailuseura kipaisi meistä kevyennäköisesti ohitse, mutta onnistuimme säilyttämään näköyhteyden koko ajan. Tämäkin rasti löytyi vaivattomasti ja usko omaan tekemiseen oli korkealla. Ensimmäinen tunti täyttyi samalla kun 9 kilometriä tuli täyteen. Näillä alun tieosuuksilla pitikin saada hieman "hyvää" lopun metsässä kulkemista ajatellen. Nyt lähdettiin siirtymään teitä pitkin suraavalle rastille (85 mäen päällä). Sarviseuran Seikkailuseuran selät olivat hävinneet horisonttiin ja säilytimme oman suunnitelmamme mukaisen vauhdin. Tämäkin rasti leimailtiin aikataulun mukaan ja samalla vauhdilla eteenpäin kohti 76:sta (nenä, pienen järven rannassa). Matkalla suunnitelman mukainen tie näytti menevän suoraan talon pihaan ja jatkoimmekin tietä eteenpäin "oikaistaksemme" metsän kautta, että pääsisimme talojen ohitse. Oikaiseminen sitten veikin odotettua enemmän aikaa ja rastia ottaessamme päädyimme vielä reilusti vasemmalle. Onneksi huomasimme puiden välistä pilkottavan järven ja saimme korjattua orastavan virheen ennen isompaa katastrofia. Leimatessamme aikaa oli kulunut melko tarkkaan kaksi tuntia ja kilometrejä koossa viisitoista. Alun reipas eteneminen oli siis lähes kokonaan tuhlattu "oikomiseen". Tästä olisi taas liki 5km:n siirtymä juomarastille (14 kaivo) ja melkein koko matka metsäautoteitä.
Kun pääsimme metsäautotien alkuun ja piti lähteä juoksemaan, niin Minkiönkylän Mahti totesi lopettaneensa hikoilun. Neste ei tuntunut imeytyvän ja vatsaa pingotti. Kävelimme pidempiä matkoja ja alamäkiin yritettiin rullailla kevyesti juosten. MiMa alkoi näyttää tuskaisalta ja veskipaperit kaivettiin näkyville nopeaa lähtöä ajatellen. Vesipisteelle selvittiin ajassa 2.41 eli aikataulu piti edelleen oikein hyvin kutinsa. MiMa yritti kyykistellä kuitenkaan mitään "pientä roiskausta" kummempaa tekemättä. Rasti 80 (nenä, niemi) oli järven toisella puolella ja sinne päästiin merkittyä polkua myöten. Vaikka polku oli merkitty karttaan ja myöskin maastoon sinisin merkein, niin se muistutti enemmänkin "kalastajan polkua", joka löytyy lähes jokaisen järven rannasta. Järjestäjät olivat taas tehneet upeaa työtä rastipisteiden löytämiseksi. Tarjolla oli hienoja maisemia ja jokainen rasti oli tarkasti paikoillaan. Mäen päällä sijaitsevalle rastille (54) kuljettiin metsäautotietä pitkin ja loppumatka kalastajan polkua. Sillä aikaa kun Minkiönkylän Mahti yritti tyhjentää vatsaansa yläkautta, niin Kapteeni vuorostaan käväisi pusikon puolella tyhjentämässä toisesta päästä. MiMan vatsa ei kuitenkaan kääntynyt nurin ja vaivalloinen olo jatkui. Syke oli koko ajan yli 150, vaikka etenimme kävellen ja nyt alkoi oikeasti pelottaa kestäisikö MiMa loppuun saakka. Kun ehdimme niemenkärjessä (90) olevalle rastille, oli aikataulu sitten jo kuralla. Samalla lonkat alkoivat olla ihmeissään jatkuvasta kävelystä. Olen tottunut vuorottelemaan juoksua ja kävelyä, mutta pelkkä kävely on ihan hirveää raastoa lonkille.
Haaveet kaatuu...
Reissun upeimmalta rastipisteeltä (90) oli tarkoitus jatkaa koilliseen rastille 68 (mäen päällä), mutta matkalla totesimme oikaisun olevan välttämätöntä. Raatotaksiakin väläyteltiin vaihtoehtona, mutta Minkiönkylän Mahti ei siihen suostunut. Uskoimme miehen sanaan, kun hän totesi pystyvänsä omin voimin maaliin. Rastit 68-82-91 jätettiin väliin ja siirtyminen kohti niemenkärkeä (66) alkoi. Reittinä oli hiekkapohjaista tietä sekä loppu polkua, joten rastinväli tuntui kovin tutunoloiselta, sellaistahan lähes koko alkumatka oli jo ollut.
Rastille päästyämme oli edessä loppureitin uudelleen suunnittelu. Koska aikaa oli kulunut jo 5.22 ja matkaa jäljelle noin 15 kilometriä, piti päättää haluttiinko ajoissa maaliin vaiko hakea loput rastit. Lisäaikaa lopulliselle päätökselle haettiin lähtemällä rastille 36 (mäen päällä). Siellä tehtäisiin uusi päätös loppureitistä. Aika kului, eikä kenenkään olemus ollut enää paras mahdollinen. Rastille meno kesti yllättävän kauan ja osaksi matkanteko oli päämäärätöntä hortoilua. Ei hyvä! Rasti 36 löydettiin ajassa 6.25 ja tässä vaiheessa oli selvää, että nyt piti hakeutua kohti maalia ja mielellään ilman mitään lisäkoukkuja. Viimeinen taisto rastilta maalille kesti liki puolitoista tuntia, jonka aikana ei enää juttu ylimääräistä luistanut. Minkiönkylän Mahti sai vielä kaupantekijäisiksi kunnon krampin oikeaan etureiteen, mutta se lähti parilla venyttelyllä. Docin juomareppu oli tyhjentynyt rastilla ja meillä muillakin neste alkoi olla tosi vähissä. Sopivaa tankkauspaikkaa ei vain ollut tarjolla. Loppumatka vuoroteltiin juoksua ja kävelyä sopivin jaksoin. Kuvio meni niin, että ensiksi kulki MiMa, jota Doc työnsi selästä ja viimeisenä tuli huokailujen saattelemana Kapteeni, jonka jalat alkoivat olla melko valmiit. Matkalla hekumoitiin lihapadoista ja muista tarjoiluista, joita matkamiehille olisi kisan jälkeen tarjolla. Spekuloitiinpa vielä reitinsuunnittelulla ja toteutuksellakin. Hyvänä päivänä reitti olisi ollut täysin toteutettavissa, mutta tällaiselle hellepäivälle ja imeytymisvaivoista kärsiville reissu oli liian vaativa. Maaliin raahauduttiin ajassa 7.50.03 eli aikaa jäi vielä poikkeuksellisen ruhtinaallisesti. Pisteitä ehdimme kerätä 63, vaikka jouduimmekin oikomaan puolesta matkasta lähes ilman rastillakäyntejä.
Maalissa kuulimme Pontuksella ja Gurulla olleen poikkeuksellisia murheita rastilla 94, joka oli heidän suunnitelmassaan ensimmäisenä. Kisa oli melkolailla taputeltu jo puolentoista tunnin haeskelun jälkeen. Harmin paikka, ettei muillakaan mennyt ihan putkeen.
Kotimatkalla suunniteltiin jo uusia kujeita ja yhteenvetona kisasta voi sanoa, että yhtenä tiiminä lähdettiin ja yhtenä tiiminä kaaduttiin. Seuraavalla kerralla sitten paremmalla onnella 
.
.
Kisan plussat ja miinukset:
+ porukkahenki ongelmista huolimatta
+ reitinsuunnittelu, vaikka ei kyettykään tänään toteuttamaan
+ reitinsuunnittelun yhteydessä keitelty pasta-ateria
+ VJ Iroc -tossut taas kerran
+ ongelmista huolimatta kokemusta rikkaampi
+ ruoka kisan jälkeen
+++ Kartta oli aivan mahtava! Tulostusjälki erinomainen ja piti hyvin paikkansa. Muutkin järjestäjät voisivat ottaa mallia Retki-rogaining kartoista
- hellekeli oli tänään liikaa
- runsaan kävelyn aiheuttamat lonkkavaivat
Liekkitiimin sijoitus 8h -sarjassa oli 12/25, kuljettu matka 47,2km ja aika 7:50.03
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti