Voihan kerpele! Miten voi hyväkuntoinen urheilijanuorukainen olla näin rapakuntoinen? Vähän kun pitää keskivartaloa nostaa matosta irti niin jo sattuu ja oksettaa :(
Omat työkuviot, vaimon työt ja lastenhoito sattuivat olemaan suotuisten tähtimerkkien alla ja minulla oli mahdollisuus käydä pitkästä, pitkästä aikaa circuitissa. Edellisestä kerrasta ehti kulua pari vuotta, mutta ajattelin homman sujuvan vanhasta muistista... virhe numero yksi!
Jo alkulämmittely aiheutti suunnattomia vaikeuksia: Käsillä ja jaloilla piti tehdä liikkeitä musiikin tahdissa ja tämä kaikki yhtä aikaa! Tietenkin jouduin porukan eteen..."Tule Kapteeni tähän eturiviin. Et ole hetkeen ollut jumpassa, niin näet paremmin". Juu, näin on! Kaikki muut jumppaajat saivat katsella aitiopaikalta pienviljelijäperheen esikoispojan koikkelehtimista epätahtiin, kalju hiestä kiiltäen. En myönnä olevani kovimpia hikoilijoita, mutta nyt paita oli aivan litimärkä jo ennen ensimmäisen kappaleen loppua.
Ajattelin lämmittelyn päätyttyä, että nyt alkaa helpottaa...virhe numero kaksi!
Se mikä näytti muiden tekemänä helpolta, olikin itselle täyttä tuskaa! Väite: Eihän mies voi mitään pienimmillä painoilla tehdä. Vastaus: Kyllä voi! Ainakin toisella kierroksella, kun 3 kilon käsipainot tuntuivat painavan tonnin. Ei hyvä! Kun piti nousta steppilaudalle, niin aluksi oli aina väärä käsi ja väärä jalka...että hävetti! Onneksi en tuntenut ryhmästä juuri ketään, koska ryhmä oli vaimon työpaikan porukkaa. Toivottavasti eivät hekään tunteneet minua! Seuraavaksi piti heittää raskasta jumppapalloa seinään. Helppo juttu, paitsi Kapteenille.... Juuri kun sain hyvän vauhdin päälle ja sellaisia nättejä pikku heittoja alakautta raskaalla pallolla, niin ohjaaja huutaa toiselta puolelta salia, että "Heitä Kapteeni yläkautta ja molemmilla käsillä!" Että hävetti... Sitten oli vuorossa paikka, jossa sai vapaasti tehdä mitä halusi. Jes! Juoksin paikallani polvia nostellen, mutta sekin oli väärin. "Ei siinä pelkästään paikallaan tarvitse juosta. Ota Kapteeni nurkasta pallo ja voit potkia tai heitellä sitä".
Voi elämän käsi! Ei pysty...ei vaan pysty!
Kolmen, ikuisuudelta tuntuneen kierroksen jälkeen oli vuorossa loppuvenyttely.
Ok, tämä hallitaan kyllä! Virhe numero kolme...
Venyttelyssä piti mennä asentoihin, joihin olisi vaadittu käärmenaisen notkeutta. Nelikymppinen, vähintään 75% työajastaan istuva kulkukauppias ei sitten olekaan ruodoltaan kaikkein liikkuvimpia yksilöitä. En edes kehtaa kirjoittaa mihin vertasivat... kyllä hävetti! Kun muut venyttelivät tottuneen näköisesti, niin minulla meni suurin osa ajasta keskittyessä siihen, ettei pääsisi pieru karkaamaan...ei kiva!
Menenkö sitten uudelleen? Jos unohtaa alkuverryttelyn vaikeudet, kolme kierrosta raastavaa tuskaa ja loppuvenyttelyn häpeän, niin sauna oli kuitenkin lämmin ja urheilujuoma maistui poikkeuksellisen hyvälle. Eli saatan mennäkin uudelleen, mutta harkitsen sitä, menisinkö tunnin myöhässä, jolloin voisi livahtaa suoraan saunaan :D
torstai 23. helmikuuta 2012
perjantai 6. tammikuuta 2012
Loppiaisrogaining 2012 8h, Espoo
Loppiaisrogaining 8h:n pariksi sain tällä kertaa Nikon.
Niko alkaa muodostua jo vakiopariksi ja hyvä niin.
Aamulla olimme paikalla hyvissä ajoin ja ehdimme vaihtaa varusteet ennen karttojen saantia ja reitinsuunnittelua. Reitti muotoutui kulkemaan myötäpäivään ja suunniteltu reitti tulisi olemaan noin 40 kilometriä ja pisteitä kertyisi 82. Raaseporista viisastuneina piirtelimme reitin lisäksi muutaman etelä-pohjoisviivan kartalle ettei isoja, 90 asteen suunnanmuutoksia tulisi vahingossa. Jostakin syystä onnistuimme vielä kehittämään kiireenkin ennen lähtöä ja lähtömerkki annettiin muutamia sekunteja ennen kuin ehdimme lähtöalueelle. Ilmeisesti viimeiset "hienosäädöt" mukaanotettavissa tavaroissa aiheuttivat kiireen. Evääksi valittiin tälläkin kertaa urheilujuomaa reppuun, graham-lihapiirakoita, Pringles-purkki, energiageelejä ja -patukoita sekä Sirpiri-pötkö. Otin kokeeksi Maxim Drink Gel -geelejä ja ne tuntuivat menevän paremmin alas, kuin perinteiset geelit.
Aluksi suuntasimme kartan eteläosaan ottamaan rastit 23 ja 21. Hieman yllätyksenä tuli, että lunta oli maastossa enemmän kuin kotipaikkakunnalla (100km pohjoiseen). Samalla huomasimme muutamien ojien olevan todella täynnä vettä eli niiden ylityksestä saattaisi aiheutua päivänaikana murheita. Etenimme rasteja järjestyksessä 46-41-51-32-37-26-57-53-55-38-48-36-29-49-56-35. Alku meni varsin helposti, vaikka 1:25000 peruskartta ei ihan kaikkia kohteita kuvaakaan. Pyrimme kulkemaan mahdollisimman paljon polkuja, mutta maastossa liikkumistakaan ei voinut täysin välttää. Metsässä oli jonkin verran Tapani-myrkyn jäljiltä kaatuneita puita ja isot rungot hankaloittivat etenemistä. Paikoin puita näkyi myöskin sähkölankoja vasten. Pitkällä rastinvälillä 57-53 onnistuimme ennen rastille tuloa kääntämään suuntaa 45 astetta ja hakutalkoot olivat välittömästi käynnissä. GPS:n piirtämää reittiä oli suorastaan kamala katsoa. Lopulta päätimme jatkaa matkaa seuraavalle rastille, mutta sitten rastilta tuli pari kaveria, joilta saimme neuvoa oikeasta suunnasta. Heidän jälkiään pitkin oli helppo mennä rastille. Vielä jälkeenkin päin on vaikeaa sanoa, mitä oikein oli suunnan kanssa tapahtunut.
Seuraavat rastit olivat hyvin selkeitä kohteita ja helposti löydettävissä. Rastille 36 rastilta 48 valitsimme melko paljon kiertävän polku/tie-reitin. Valinta tuntui kuitenkin hyvältä, koska askel oli alkanut painaa jalkojen lumessa nostelun takia. Lumen pinnassa oli sentin vahvuinen kova kuori ja siinä oli raskasta kulkea. Pimeä alkoi vähitellen laskeutua ja rastille 49 mennessä jouduimme ottamaan lamput käyttöön. Aikaa olimme tällöin kuluttaneet viisi tuntia eli kello alkoi olla 16.00. Rastilta 35 lähtiessämme päätimme jättää rastin 45 väliin, osittain hankalan alkuasukkaan takia (muut tiimit kertoivat uhkailleen jopa haulikon kanssa???). Kuljimme teitä pitkin suoraan rastille 24 ja sieltä rastille 33. Matkalla Niko sai oksasta osuman silmäänsä ja hetken oli epäselvää, voisimmeko jatkaa loppuun asti vai pitäisikö lähteä maalin kautta lääkäriin. Niko kuitenkin sanoi toisen silmän toimivan ja niinpä matka jatkui. Väsymys alkoi jo painaa matkamiehiä ja teimmekin hölmön reitinvalinnan rastille 22. Kiersimme varmasti tuplamatkan optimireittiin nähden. Rastilta 22 jatkoimme sähkölinjaa myöten rastille 44, mutta tälläkin rastinvälillä väsymys aiheutti tulkintavirheen, joka aiheutti ylimääräistä juoksua mökkiteillä. Rastin 30 jätimme väliin, koska sieltä tullut kaveri sanoi rastilipun ja leimasimen olevan kadoksissa. Maalissa kuulimme, että rasti oli maastossa, mutta 200 metriä väärässä paikassa. Kuka näistä tietää, miten näitä kuuluu tehdä??? Koska aikaa ei ollut enää hukattavaksi, lähdimme kohti maalia. Kuljimme samaa sähkölinjaa pitkin, jota tulimmekin rastille. Maaliin tullessa huomasimme aikaa olevan vielä 15 minuuttia jäljellä, joten poikkesimme nopeasti pellonkulmassa ottamassa rastin 20. Maaliin tultaessa aikaa jäi vielä jäljellekin yli kolme minuuttia.
Kotimatkalla poikkesimme Karkkilassa vielä syömässä ja tapasimme Tyykikylän Bluesin hyväkuntoiset urheilijat. Koska hävisimme heille kisassa oikein urakalla, niin loppumatkan autoiluun lähdimme ajatuksella, että nyt korjataan potti kotiin. KapteeniSolisluun erinomaisen reaktioajan turvin saimme heti lähdössä sen verran etumatkaa, että voitto oli selvä :D
Loppiaisrogaining toimi hyvänä treenilenkkinä ja Nikon kanssa olemmekin osallistumassa keväällä ja kesällä useampaankin rogaining-kisaan.
Kuljettu matka 38,4km, aikaa kului 7:56.
Niko alkaa muodostua jo vakiopariksi ja hyvä niin.
Aamulla olimme paikalla hyvissä ajoin ja ehdimme vaihtaa varusteet ennen karttojen saantia ja reitinsuunnittelua. Reitti muotoutui kulkemaan myötäpäivään ja suunniteltu reitti tulisi olemaan noin 40 kilometriä ja pisteitä kertyisi 82. Raaseporista viisastuneina piirtelimme reitin lisäksi muutaman etelä-pohjoisviivan kartalle ettei isoja, 90 asteen suunnanmuutoksia tulisi vahingossa. Jostakin syystä onnistuimme vielä kehittämään kiireenkin ennen lähtöä ja lähtömerkki annettiin muutamia sekunteja ennen kuin ehdimme lähtöalueelle. Ilmeisesti viimeiset "hienosäädöt" mukaanotettavissa tavaroissa aiheuttivat kiireen. Evääksi valittiin tälläkin kertaa urheilujuomaa reppuun, graham-lihapiirakoita, Pringles-purkki, energiageelejä ja -patukoita sekä Sirpiri-pötkö. Otin kokeeksi Maxim Drink Gel -geelejä ja ne tuntuivat menevän paremmin alas, kuin perinteiset geelit.
Aluksi suuntasimme kartan eteläosaan ottamaan rastit 23 ja 21. Hieman yllätyksenä tuli, että lunta oli maastossa enemmän kuin kotipaikkakunnalla (100km pohjoiseen). Samalla huomasimme muutamien ojien olevan todella täynnä vettä eli niiden ylityksestä saattaisi aiheutua päivänaikana murheita. Etenimme rasteja järjestyksessä 46-41-51-32-37-26-57-53-55-38-48-36-29-49-56-35. Alku meni varsin helposti, vaikka 1:25000 peruskartta ei ihan kaikkia kohteita kuvaakaan. Pyrimme kulkemaan mahdollisimman paljon polkuja, mutta maastossa liikkumistakaan ei voinut täysin välttää. Metsässä oli jonkin verran Tapani-myrkyn jäljiltä kaatuneita puita ja isot rungot hankaloittivat etenemistä. Paikoin puita näkyi myöskin sähkölankoja vasten. Pitkällä rastinvälillä 57-53 onnistuimme ennen rastille tuloa kääntämään suuntaa 45 astetta ja hakutalkoot olivat välittömästi käynnissä. GPS:n piirtämää reittiä oli suorastaan kamala katsoa. Lopulta päätimme jatkaa matkaa seuraavalle rastille, mutta sitten rastilta tuli pari kaveria, joilta saimme neuvoa oikeasta suunnasta. Heidän jälkiään pitkin oli helppo mennä rastille. Vielä jälkeenkin päin on vaikeaa sanoa, mitä oikein oli suunnan kanssa tapahtunut.
Seuraavat rastit olivat hyvin selkeitä kohteita ja helposti löydettävissä. Rastille 36 rastilta 48 valitsimme melko paljon kiertävän polku/tie-reitin. Valinta tuntui kuitenkin hyvältä, koska askel oli alkanut painaa jalkojen lumessa nostelun takia. Lumen pinnassa oli sentin vahvuinen kova kuori ja siinä oli raskasta kulkea. Pimeä alkoi vähitellen laskeutua ja rastille 49 mennessä jouduimme ottamaan lamput käyttöön. Aikaa olimme tällöin kuluttaneet viisi tuntia eli kello alkoi olla 16.00. Rastilta 35 lähtiessämme päätimme jättää rastin 45 väliin, osittain hankalan alkuasukkaan takia (muut tiimit kertoivat uhkailleen jopa haulikon kanssa???). Kuljimme teitä pitkin suoraan rastille 24 ja sieltä rastille 33. Matkalla Niko sai oksasta osuman silmäänsä ja hetken oli epäselvää, voisimmeko jatkaa loppuun asti vai pitäisikö lähteä maalin kautta lääkäriin. Niko kuitenkin sanoi toisen silmän toimivan ja niinpä matka jatkui. Väsymys alkoi jo painaa matkamiehiä ja teimmekin hölmön reitinvalinnan rastille 22. Kiersimme varmasti tuplamatkan optimireittiin nähden. Rastilta 22 jatkoimme sähkölinjaa myöten rastille 44, mutta tälläkin rastinvälillä väsymys aiheutti tulkintavirheen, joka aiheutti ylimääräistä juoksua mökkiteillä. Rastin 30 jätimme väliin, koska sieltä tullut kaveri sanoi rastilipun ja leimasimen olevan kadoksissa. Maalissa kuulimme, että rasti oli maastossa, mutta 200 metriä väärässä paikassa. Kuka näistä tietää, miten näitä kuuluu tehdä??? Koska aikaa ei ollut enää hukattavaksi, lähdimme kohti maalia. Kuljimme samaa sähkölinjaa pitkin, jota tulimmekin rastille. Maaliin tullessa huomasimme aikaa olevan vielä 15 minuuttia jäljellä, joten poikkesimme nopeasti pellonkulmassa ottamassa rastin 20. Maaliin tultaessa aikaa jäi vielä jäljellekin yli kolme minuuttia.
Kotimatkalla poikkesimme Karkkilassa vielä syömässä ja tapasimme Tyykikylän Bluesin hyväkuntoiset urheilijat. Koska hävisimme heille kisassa oikein urakalla, niin loppumatkan autoiluun lähdimme ajatuksella, että nyt korjataan potti kotiin. KapteeniSolisluun erinomaisen reaktioajan turvin saimme heti lähdössä sen verran etumatkaa, että voitto oli selvä :D
Loppiaisrogaining toimi hyvänä treenilenkkinä ja Nikon kanssa olemmekin osallistumassa keväällä ja kesällä useampaankin rogaining-kisaan.
Kuljettu matka 38,4km, aikaa kului 7:56.
lauantai 26. marraskuuta 2011
Venlan III Vempautus pitkän matkan yörastit Mellilässä. Matka 11,2km, mutta nautiskelin luonnosta koko rahan edestä, joten henkilökohtaisesti matkaa kertyi 15,6km.
Lähdin matkaan Pumpin houkuttelemana, enkä ollut ihan varma millaisesta tapahtumasta olisi kysymys. Olin paikalla jo 16:15 eli hyvissä ajoin, kun yhteislähtö tapahtuisi kello 17. Matkaan varustauduin suht´ kevyesti, vaikka lämpöä ei ollutkaan kuin +3 astetta. Alimmaiseksi puin Craftin boxerit ja pitkän urheilukerraston, housuiksi valikoituivat NoNamen 3/4-pituiset suunnistustrikoot, jalkaan pitkät suunnistussukat ja VJ:n suunnistusnastarit. Paidaksi valitsin Puman talvijuoksupaidan, joka on osoittanut toimivuutensa myös pitkillä matkoilla ja metsässä. Pitkät luonnonkiharani peitin ohuella trikoo-pipolla, sillä herrasmies ei esiinny ilman päähinettä julkisella paikalla. Otsavalona Silvan L1 erillisellä paristokotelolla, jonka sijoitin omavalmisteiseen akkuliiviin. Sykevyö ei diy-akkuliivistä hyvää tykännyt ja sykkeet jäivät tältä reissulta saamatta. Ennen lähtöä ehdin vaihtaa muutaman sanan Pontuksen ja Pumpin kanssa. Heillä oli taktiiikkana kulkea yhdessä ja pääsääntöisesti kävellen.
Lähtöön oli muutaman sadan metrin matka ja sinne siirtyessä sai mukavasti pientä lämpöä päälle. Koko päivän särkenyt pääkin tuntui helpottavan. Lähdöstä joukko kirmasi kuin sonnilauma laitumelle ensimmäisenä kevätpäivänä. Ensimmäisen pari rastia meni letkassa juostessa, mutta sitten pääsin tekemään omaa suoritustani hieman poikkeavalla reitinvalinnalla. Matka kakkoselta kolmoselle oli liki 1,6 kilometriä ja päätin kiertää polkua pitkin, vaikka matkaa kertyisikin 2,3 kilometriä. Ilmeisesti reitin valinta oli onnistunut, koska olin rastinvälin nopeimpien joukossa.
Tässä kartan itäosa:
Onnistuin kulkemaan tarkasti suunnassa ja pahin pummi tuli rastilla 8, kun vetäisin rastista ohitse noin sadalla metrillä. Onneksi rastin takana ollut tie pysäytti ja aikaa ei kulunut kuin pari minuuttia ylimääräistä.
Tässä kartan länsiosa:
Erittäin upea reissu ja hienosti järjestetty tapahtuma. Kaiken lisäksi tapahtuman osallistumismaksut lahjoitetaan TYKS:in lastenosastolle tavaralahjoituksina!
Lähdin matkaan Pumpin houkuttelemana, enkä ollut ihan varma millaisesta tapahtumasta olisi kysymys. Olin paikalla jo 16:15 eli hyvissä ajoin, kun yhteislähtö tapahtuisi kello 17. Matkaan varustauduin suht´ kevyesti, vaikka lämpöä ei ollutkaan kuin +3 astetta. Alimmaiseksi puin Craftin boxerit ja pitkän urheilukerraston, housuiksi valikoituivat NoNamen 3/4-pituiset suunnistustrikoot, jalkaan pitkät suunnistussukat ja VJ:n suunnistusnastarit. Paidaksi valitsin Puman talvijuoksupaidan, joka on osoittanut toimivuutensa myös pitkillä matkoilla ja metsässä. Pitkät luonnonkiharani peitin ohuella trikoo-pipolla, sillä herrasmies ei esiinny ilman päähinettä julkisella paikalla. Otsavalona Silvan L1 erillisellä paristokotelolla, jonka sijoitin omavalmisteiseen akkuliiviin. Sykevyö ei diy-akkuliivistä hyvää tykännyt ja sykkeet jäivät tältä reissulta saamatta. Ennen lähtöä ehdin vaihtaa muutaman sanan Pontuksen ja Pumpin kanssa. Heillä oli taktiiikkana kulkea yhdessä ja pääsääntöisesti kävellen.
Lähtöön oli muutaman sadan metrin matka ja sinne siirtyessä sai mukavasti pientä lämpöä päälle. Koko päivän särkenyt pääkin tuntui helpottavan. Lähdöstä joukko kirmasi kuin sonnilauma laitumelle ensimmäisenä kevätpäivänä. Ensimmäisen pari rastia meni letkassa juostessa, mutta sitten pääsin tekemään omaa suoritustani hieman poikkeavalla reitinvalinnalla. Matka kakkoselta kolmoselle oli liki 1,6 kilometriä ja päätin kiertää polkua pitkin, vaikka matkaa kertyisikin 2,3 kilometriä. Ilmeisesti reitin valinta oli onnistunut, koska olin rastinvälin nopeimpien joukossa.
Tässä kartan itäosa:
Onnistuin kulkemaan tarkasti suunnassa ja pahin pummi tuli rastilla 8, kun vetäisin rastista ohitse noin sadalla metrillä. Onneksi rastin takana ollut tie pysäytti ja aikaa ei kulunut kuin pari minuuttia ylimääräistä.
Tässä kartan länsiosa:
Erittäin upea reissu ja hienosti järjestetty tapahtuma. Kaiken lisäksi tapahtuman osallistumismaksut lahjoitetaan TYKS:in lastenosastolle tavaralahjoituksina!
lauantai 22. lokakuuta 2011
Mini-Rogaining 5h, Jämi 22.10.2011
Lauantaiaamuna kello herätteli 4:50, pikainen suihku, eväät kasaan ja jo perjantai-iltana valmiiksi tsekattu varustekassi matkaan. Pariksi oli tällä kertaa lupautunut kollegani Matti, jolla on pyöräily ja kuntosalitaustaa, mutta ei kokemusta suunnistuksesta tai juoksusta pidemmältä matkalta. Lähtökohdat eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta tiesin Masan sotilastaustan sekä periksiantamattomuuden, joten reissuun lähdettiin hyvin fiiliksin. Otin Masan kyytiin Huittisista ja Jämille ajoimme navigaattorin ehdottamaa kruununaikaista härkäpolkua.
Olimme hyvissä ajoin perillä ja päätimme vaihtaa varusteet päälle ennen ilmoittautumista. Reitin suunnittelu jäi täysin minun harteilleni. Lähdin ajatuksesta, että etenisimme vähintään 6km tunnisssa eli yhteensä noin 30km. Pikaisella laskutoimituksella päädyin lähtemään kartan itäosaan, ainakin kuvittelin sieltä irtoavan enemmän pisteitä meille. Reitinsuunnittelun jälkeen poikkesimme hiihtoputken kahviossa aamukahvilla, sämpylällä ja pullalla. Kahvipöydässä vaihdoimme kuulumiset Sähkönippu-tiimin kanssa. Ennen lähtöä ehdimme vielä sanailla Tyykikylän Bluesin salskeiden urheilijanuorukaisten kanssa.
Lähtökarsinassa Masa arveli jaksavansa juosta 2 - 2,5 tuntia! Mitä v*****! Oltiinhan me jo ennen ilmoittautumista puhuttu reissun kestävän 5 tuntia! Lisäksi huomasin Tyykikylän Bluesin olevan lähtökarsinan toisella puolella ja epävarmuus oman reitin suhteen alkoi hiipiä mieleen...Lähtömerkistä alkoi hirmuinen ravi ja suunnitelmat varovaisesta alusta jäivät ilmeisesti lähtökarsinaan. Ensimmäiset rastit järjestyksessä 31-35-45-38, nämä juostiin lähes yhdessä letkassa. Vielä rastilla 49, joka oli ensimmäinen juomarasti, oli jonkin verran ruuhkaa. Tämän jälkeen päästiinkin tekemään omaa suoritusta. Rastit 71-65-83 löytyivät ongelmitta. Ensimmäinen tunti oli täyttymässä ja olimme edenneet 9km eli reilusti enemmän kuin alkuperäinen suunnitelma. Juoksimme myös metsässä ja ylämäissä, joten virtaa oli vähintäänkin riittävästi. Rastit 84-73-61 samalla vauhdilla ja seuraavaksi ensimmäinen extrarasti (53). Juomarastilla 44 maltoimme sentään pysähtyä tsekkaamaan juomatilanna. Kaivelin pysähdyksen yhteydessä graham-lihapiirakan syötäväksi juostessa. Tässä vaiheessa tällainen vähän tyhmempikin kaveri alkoi funtsia jaksamista koko 5-tunnin ajan, mutta ilmeisesti lihiksen täyttämä vatsa viestitti aivoille että anna mennä, ANNA MENNÄ! 56-72-52 samaa kyytiä. Todella märän avosuon sentään ylitimme kävellen.
Vaikeudet alkoivat, kun kilpailuaikaa oli kulunut 2:10. Gps:n mukaan olimme kahden tunnin kohdalla edenneet 18km, joten vauhtia oli ollut vähintäänkin riittävästi. Yht'äkkiä täydestä vauhdista Masa jännittyy kaarelle ja päästää infernaalisen voihkaisun: Ai s**tana! Molempiin pohkeisiin iski samaan aikaan megalomaaninen kramppi. Vaihdoimme juoksusta ripeään kävelyyn ja tein samalla suunnitelmia ja laskelmia loppumatkan rasteista. Koska olimme reilusti aikatauluamme edellä, niin päätin että otamme pari ylimääräistä rastia: rastin 62 jälkeen napsimme myös rastit 80 ja 69. Masa venytti pohkeitaan aina kun mahdollista sekä poikkesi puskissa, koska uutena vaivana neste ei imeytynyt. Koska itse en ole tuosta vaivasta ikinä kärsinyt, niin suolatabletteja ei mukana ollut. Masa otti geeliä tiuhaan tahtiin ja karrikoiden voisi sanoa, että hyvää vauhtia eteneminen oli hetkessä vaihtunut pyhään kolmiyhteyteen Masa venyttelee, Masa imee geeliä ja Masa käy puskissa :)
Seuraavaksi suuntasimme suunnitelman mukaan 40-39-36. Tähän ennalta suunniteltu reitti loppui ja alkoi "jatkoaika". Masa liikkui hyvää vauhtia kävellen, mutta juoksu ei onnistunut kuin muutaman askeleen. Juomareput alkoivat olla lopuillaan ja suuntasimmekin rastin 43 kautta juomarastille 51. Aikaa oli jäljellä melko tarkasti tunti ja tarkoituksena olikin suunnata maaliin parin rastin kautta. Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä ja tein päätöksen hieman pidemmästä reitistä, jolla keräisimme vielä viitisenkymmentä pistettä enemmän. Rastille 54 menimme polkuja pitkin, siitä rastille 50 ja aikaa niin vähän jäljellä, että pian olisi kiire! Oli todella vaikeaa arvioida juoksukyvyttömän etenemisvauhtia. Olisin halunnut ottaa vielä rastit 34 ja 32, mutta Masan ilme kertoi enemmän kuin tuhat sanaa: nyt maaliin ja äkkiä! Tyydyimme rastiin 32, koska se oli suoraan reitillä maaliin.
Maalissa olimme ajassa 4:56:19 eli juuri sopivasti. Matkaa kertyi erinomaisesti 35,2km ja keräsimme pisteitä 1468. Sijoituksemme maalissa oli 24/69. Ei ollenkaan huono, kun ajattelee kollegan valmistautumista kisaan.
Onnistumisia: + Edetty matka lopun ongelmista huolimatta
+ Upea 5-tuntinen, hienossa kangasmaastossa
+ Oma jaksaminen, varustus ja eväät
+ Suunnistus
+ INOV-8 säärystinsukat pitivät kaiken roskan pois kengistä, sehr gut!
Kehityskohteita: - Reitinsuunnittelu!
Olimme hyvissä ajoin perillä ja päätimme vaihtaa varusteet päälle ennen ilmoittautumista. Reitin suunnittelu jäi täysin minun harteilleni. Lähdin ajatuksesta, että etenisimme vähintään 6km tunnisssa eli yhteensä noin 30km. Pikaisella laskutoimituksella päädyin lähtemään kartan itäosaan, ainakin kuvittelin sieltä irtoavan enemmän pisteitä meille. Reitinsuunnittelun jälkeen poikkesimme hiihtoputken kahviossa aamukahvilla, sämpylällä ja pullalla. Kahvipöydässä vaihdoimme kuulumiset Sähkönippu-tiimin kanssa. Ennen lähtöä ehdimme vielä sanailla Tyykikylän Bluesin salskeiden urheilijanuorukaisten kanssa.
Lähtökarsinassa Masa arveli jaksavansa juosta 2 - 2,5 tuntia! Mitä v*****! Oltiinhan me jo ennen ilmoittautumista puhuttu reissun kestävän 5 tuntia! Lisäksi huomasin Tyykikylän Bluesin olevan lähtökarsinan toisella puolella ja epävarmuus oman reitin suhteen alkoi hiipiä mieleen...Lähtömerkistä alkoi hirmuinen ravi ja suunnitelmat varovaisesta alusta jäivät ilmeisesti lähtökarsinaan. Ensimmäiset rastit järjestyksessä 31-35-45-38, nämä juostiin lähes yhdessä letkassa. Vielä rastilla 49, joka oli ensimmäinen juomarasti, oli jonkin verran ruuhkaa. Tämän jälkeen päästiinkin tekemään omaa suoritusta. Rastit 71-65-83 löytyivät ongelmitta. Ensimmäinen tunti oli täyttymässä ja olimme edenneet 9km eli reilusti enemmän kuin alkuperäinen suunnitelma. Juoksimme myös metsässä ja ylämäissä, joten virtaa oli vähintäänkin riittävästi. Rastit 84-73-61 samalla vauhdilla ja seuraavaksi ensimmäinen extrarasti (53). Juomarastilla 44 maltoimme sentään pysähtyä tsekkaamaan juomatilanna. Kaivelin pysähdyksen yhteydessä graham-lihapiirakan syötäväksi juostessa. Tässä vaiheessa tällainen vähän tyhmempikin kaveri alkoi funtsia jaksamista koko 5-tunnin ajan, mutta ilmeisesti lihiksen täyttämä vatsa viestitti aivoille että anna mennä, ANNA MENNÄ! 56-72-52 samaa kyytiä. Todella märän avosuon sentään ylitimme kävellen.
Vaikeudet alkoivat, kun kilpailuaikaa oli kulunut 2:10. Gps:n mukaan olimme kahden tunnin kohdalla edenneet 18km, joten vauhtia oli ollut vähintäänkin riittävästi. Yht'äkkiä täydestä vauhdista Masa jännittyy kaarelle ja päästää infernaalisen voihkaisun: Ai s**tana! Molempiin pohkeisiin iski samaan aikaan megalomaaninen kramppi. Vaihdoimme juoksusta ripeään kävelyyn ja tein samalla suunnitelmia ja laskelmia loppumatkan rasteista. Koska olimme reilusti aikatauluamme edellä, niin päätin että otamme pari ylimääräistä rastia: rastin 62 jälkeen napsimme myös rastit 80 ja 69. Masa venytti pohkeitaan aina kun mahdollista sekä poikkesi puskissa, koska uutena vaivana neste ei imeytynyt. Koska itse en ole tuosta vaivasta ikinä kärsinyt, niin suolatabletteja ei mukana ollut. Masa otti geeliä tiuhaan tahtiin ja karrikoiden voisi sanoa, että hyvää vauhtia eteneminen oli hetkessä vaihtunut pyhään kolmiyhteyteen Masa venyttelee, Masa imee geeliä ja Masa käy puskissa :)
Seuraavaksi suuntasimme suunnitelman mukaan 40-39-36. Tähän ennalta suunniteltu reitti loppui ja alkoi "jatkoaika". Masa liikkui hyvää vauhtia kävellen, mutta juoksu ei onnistunut kuin muutaman askeleen. Juomareput alkoivat olla lopuillaan ja suuntasimmekin rastin 43 kautta juomarastille 51. Aikaa oli jäljellä melko tarkasti tunti ja tarkoituksena olikin suunnata maaliin parin rastin kautta. Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä ja tein päätöksen hieman pidemmästä reitistä, jolla keräisimme vielä viitisenkymmentä pistettä enemmän. Rastille 54 menimme polkuja pitkin, siitä rastille 50 ja aikaa niin vähän jäljellä, että pian olisi kiire! Oli todella vaikeaa arvioida juoksukyvyttömän etenemisvauhtia. Olisin halunnut ottaa vielä rastit 34 ja 32, mutta Masan ilme kertoi enemmän kuin tuhat sanaa: nyt maaliin ja äkkiä! Tyydyimme rastiin 32, koska se oli suoraan reitillä maaliin.
Maalissa olimme ajassa 4:56:19 eli juuri sopivasti. Matkaa kertyi erinomaisesti 35,2km ja keräsimme pisteitä 1468. Sijoituksemme maalissa oli 24/69. Ei ollenkaan huono, kun ajattelee kollegan valmistautumista kisaan.
Onnistumisia: + Edetty matka lopun ongelmista huolimatta
+ Upea 5-tuntinen, hienossa kangasmaastossa
+ Oma jaksaminen, varustus ja eväät
+ Suunnistus
+ INOV-8 säärystinsukat pitivät kaiken roskan pois kengistä, sehr gut!
Kehityskohteita: - Reitinsuunnittelu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)