Älä juoksuta likkaa ihan loppuun. -Ohjeistus kotoa ennen kisaa
Sattuman kautta olin jäänyt ilman paria Tampereen Yörogaining -kisaan. Viime vuonna tapahtuma jäi väliin ja nyt en todellakaan halunnut tuollaisen virheen toistuvan. Jarin järjestämät kisat on viimeisen päälle hoidettu ja kartat ovat perinteisesti ensiluokkaisia. Tälläkin kertaa polut olivat ihailtavan hyvin paikallaan, vaikka ikänäkö alkaakin tehdä isoista mittakaavoista haastavia pimeällä. Kovin kauaa en ehtinyt paria huudella, kun tarjokkaita oli jo useampia. Nopeimmaksi tässä kisassa osoittautui Flipper, jonka olin nopeasti tavannut vain yhden kerran, paria viikkoa aiemmin Mammuttimarssin lähtötohinoissa. Parit viestit, yksi puhelu ja lähtöviivalle. Mikä siinä sen vaikeampaa on?
Reitinsuunnittelu lähti hieman tahmeasti liikkeelle, mutta aika pian sopiva reitti hahmottui vastapäivään kiertäväksi. Tarkoituksena oli kiertää järvi ja kulkea noin 60 kilometrin matka. Minulla oli kuormana parin viikon takaa Mammuttimarssin satanen ja Flipperillä Mammutilta 45km ja Halloween Hiken 50km, joka oli pienen ylilyönnin seurauksena venahtanut 70 kilometrin matkaksi. Luottoa omiin etenemismahdollisuuksiin kuitenkin oli vähintään riittävästi.
Heti lähdostä varovaisuus pääsi unohtumaan ja huomasimme etenevämme kärkijoukoissa. Olin suunnitellut ottavani tarkasti oikean risteyksen, jotta moottoritien alitus onnistuisi vaikeuksitta kohti rastia 3P. Vilkaistessani karttaa, risteys oli jo ohitettu aikoja sitten ja olimme hyvää kyytiä painelemassa kohti Lahdesjärveä. Tein pikaisia korjausliikkeitä ja rastiksi valikoituikin 9E, joka oli siedettävällä etäisyydellä seuraavasta mahdollidesta ylityspaikasta. Leimaus sujui nopeasti ja peli oli osaltamme avattu. Matka jatkui samalla sykkeellä, vaikka olimmekin sopineet rauhallisesta vauhdista. Matka taittui rupatellessa ja rasti toisensa jälkeen antautui ongelmitta. Koska Flipper oli käärinyt heti startissa oman karttansa rullalle reppuu, oli suunnistus minun vastuullani. Otin risteykset mahdollisimman tarkasti ja epäselvissä paikoissa varmistin kompassilla kulkusuunnan. Lintutornilta (9C) lähdettiin oikaisemaan metsän kautta pyörätielle. Metsä oli vaikeakulkuista ryteikköä, mutta en halunnut lähteä ylittämään pistepeltoa suoraan. Metsän loppuessa oli vuorossa leveähkö oja ennen pyörätielle pääsyä. Herrasmiehenä päästin kauniimman sukupuolen edustajan kokeilemaan ojan ylitystä ensin ja Flipperin mulahdettua ojaan, hain itselleni paremman ylityspaikan. Oja ei tainnutkaan olla ihan puhtaimmasta päästä, sillä nyt tiimikaverilla oli viemärille tuoksahtavat, märät sukat sekä tossut. Puristimme sukista ja tossuista pahimmat vedet pois ennen matkan jatkumista.
Matka eteni vaivattoman oloisesti rasti rastilta. Vaikka rastilippuina olleet laminoidut kortit oli pitänyt piilottaa uteliailta silmiltä, ei erinonmaisten rastinmääreiden takia niiden löytäminen ollut vaikeaa. Rastin 3O ympäristössä sijainneet polut löytyivät hyvin ja Kaupin kanuunalle kiivetessä fiilis oli korkealla, jopa niin korkealla, että menimme parikymmentä metriä rastista ohitse, ennen kuin huomasimme tarkistaa rastinmääreen. On sitä joskus enemmänkin kisassa pummailtu.
Kalevankankaalta keskustaan juostessa Flipper antoi ensimmäisen varoituksen kramppaavasta pohkeesta. Jatkoimme kuitenkin rastille asti hölkällä, vaikka kramppi tekikin silmin nähden kipeää. Puistonpenkillä annettiin pikainen ensiapu: suolaa ja hierontaa. Vaikka kisoja on tullutkin kierrettyä, niin ensimmäistä kertaa hieroin vaaleanpunaisen kompressiosäärystimen verhoamaa pohjetta. Matka jatkui varovaisesti kävellen kohti Ratinaa, mutta toinen tauko piti pitää Ilveksen yökerhon portailla. Portsari tarjosi suolaa ja olisi ottanut reppuselkäänsäkin työvuoronsa päätyttyä. Flipper päätti kuitenkin jatkaa häntä hulluna juoksuttaneen gentlemanin kanssa.
Venyttelyn ja parin Buranan jälkeen teimme päätöksen muuttaa suunnitelmaa niin, että lähtisimme kohti maalia. Tilanne käytiin heti keskustelemalla läpi ja päätimme elää tilanteen mukaan. Järven kaakkoiskulmassa jalka toimi jo sen verran, että vaihdoimme kävelystä hölkälle ja päätimme käydä hakemassa vielä muutamia rasteja lisää. Messuhallin ja Partolan kautta siirryimme urbaanista ympäristöstä kohti metsäisempiä osuuksia. Oli mukava päästä pehmeämmälle alustalle ja fiiliskin nousi molemmilla. Ulkoilureitistöllä matka eteni joutuisasti ja vain lammenrannassa sijainnutta rastia joutui hiukan etsiskelemään. Määritettä ei tullut katsottua riittävän tarkasti ja huiskin edestakaisin, ohittaen rastin pariinkin kertaan lähietäisyydeltä. Ohitustien eteläpuolelle siirryttäessä tuntui kuin olisimme olleet jo liki maalissa: vain neljä rastia jäljellä ja lyhyt siirtymä maaliin. Nautiskelimme pimeäm metsän hiljaisuudesta ja rauhallisesta matkanteosta. Työ- ynnä muut murheet tuntuivat sillä hetkellä kaukaisilta. Juuri tällaiset tuntemukset vetävät kerta toisensa jälkeen mukaan näihin tapahtumiin.
Loppumatkan kilometreillä kosteus lisääntyi ja joku olisi voinut sanoa keliä jopa tihkusateiseksi. Vaikka rastienvälit eivät pitkiä olleetkaan, niin matkanteko oli selkeästi rauhallisempaa. Maasto oli mukavan vaihtelevaa ylä- ja alamäkineen. Rastilla (7I) leimatessa kävi mielessä, että tähänkö tämä jo loppuu? Voimia olisi ollut jatkaa vaikka pidempäänkin. Vaikka alkuperäisestä suunnitelmasta jouduttiin luopumaan, niin onnistuimme keräämään 115 pistettä / 46,6km, joka oikeutti 33. sijaan 91 joukkueen joukossa. Samalla Flipper sai mainion ensikosketuksen lajiin ja taisipa rogaining-kärpänen päästä puraisemaan pahemman kerran.
Olipa hienoa viettää marraskuinen yö rasteja etsien. Kiitos Flipperille rohkeasta heittäytymisestä mukaan ja positiivisesta asenteesta koko reissun ajan.
Linkin takaa kartta edetyllä reitillä: http://but.fi/4n2
Kuluneet eväät:
9 dl Urheilujuomaa
1 kpl Fazerina-patukka
1 kpl Geisha-patukka
1 kpl Teho sport energiapatukka
1 kpl Valio Mustikkakeitto 250g
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti