Ihan aluksi...aivan upea ulkoilupäivä kavereiden kanssa, paljon tuttuja, hienoa maastoa, haastavaa maastoa...yksinkertaisesti yksi kesän parhaista päivistä! Myös järjestelyt & kartta olivat erinomaiset, joten helppohan siinä oli muiden mukana kisailla.
Parin viikon takainen Someron yörogaining tulehdutti Kapteenin säären ja Minkiönkylän Mahti oli kärsinyt aristavista penikoista, mutta kisaan lähdettiin kovalla luotolla omiin etenemismahdollisuuksiin. Emme pitäneet mitään erityistä kiirettä pelipaikalle, koska kaikki varusteet olivat kuitenkin jo valmiina ja kahdeksan tunnin reitinsuunnitteluun ei tarvita koko kolmea tuntia. Poimimme Docin mukaan Tiiriön ABC:ltä ja ehdimmepä moikata Pumpin ja Katankin ennen kuin leidit jatkoivat matkaansa aamupalatarjoilun jäljiltä. Paikan päällä oli paljon tuttuja ja oli mukava vaihtaa kuulumisia ennen metsään lähtöä.
Reittisuunnitelma tehtiin hyväksi havaitun kaavan mukaan ja laskimme kuuden tunnin kohdalle tsekkauspisteen. Maastoksi oli lupailtu hyvin vaihtelevaa maastoa ja suunnittelimme etenemistä noin 7 kilometrin tuntinopeudella. Suunnitelmaan kuului Haltianselän kierto hyvien pisteiden ja helpon kuljettavuuden takia sekä reilu kierros hämäläistyyppisessä metsässä teihin ja ulkoilureitteihin tukeutuen. Reitinsuunnittelun ohessa keiteltiin pasta-ateria ja juotiin pari kuppia kahvia kanelipullien kera. Uskoimme, että suunnitelmallamme oltaisiin kilpailussa varsin korkealla, jos vain tuo kunnianhimoinen reitti saataisiin ongelmitta kuljettua.
Lähtökarsinassa huumori kukki ja 24h-sarjaan lähteneet Pumppi ja Kata ehdittiin halailla sekä toivotella onnea matkalle puolin ja toisin. Lähtömerkistä etenimme kärkijoukoissa kohti lähintä rastia (47), jolle päästiin lähes koko matka ulkoilureittiä myöten. Vältyimme rastilla pahimmalta ruuhkalta, koska olimme ehtineet pääjoukon edelle. Rastilta lähdettiin laskeutumaan jyrkännettä kuin karkuteillä oleva vasikkalauma. Hätäilyä, hallitsemattomia hyppyjä & liukuja kosteilla, sammalten ja jäkälän peittämillä kivillä. Onneksi kukaan ei loukannut itseään, vaan matka jatkui suon ylitse. Jo rastille 50 mennessä saimme hyvän käsityksen maastosta, jota päivän aikana olisi tarjolla. Osittain maasto oli todella haastavaan ja hitaasti edettävää, mutta teitä edetessä pystyttiin nostamaan keskinoputta huomattavasti. Rastille 41 (jyrkänteen alla) etenimme jo ihan yksikseen. Ilmeisesti olimme tässä vaiheessa saaneet hiukan kaulaa muihin ja juoksukin tuntui varsin kevyeltä. Jyrkänteelle osuimme ihan suoraan ja muovinauha, jolla rastipiste oli merkittynä, löytyi heti. Rastilippu olikin sitten muutaman minuutin kadoksissa ja löysimme sen lopulta hivenen liian pohjoisesta kartan piirrokseen nähden. Lähtiessämme rastilta, alkoi muitakin tulla paikalle. Otimme taas hyvän vauhdin päälle ja etenimme Haltianselän ympärillä olevat rastit järjestyksessä 86-59-91-83. Tällä siirtymällä näimme useita muitakin joukkueita ja ohittelimme porukkaa oikealta ja vasemmalta. Missäköhän kohtaa vauhti kostautuisi? Kestäisimmekö tällä kertaa loppuun saakka?
74-80-40-12-60-24-15. Rastille 74 mennessä ehdottelin lisärastin ottamista (65 mäen päällä), mutta pikapalaverin jälkeen totesimme olevan parempi jättää mahdolliset lisälenkit reitin loppuun. Matka taittui ja tunnelma oli korkealla. Rastilta 80 (jyrkänteen alla) nousimme mäen päälle ja kuljimme ulkoilureittiä eteenpäin. Rastilla 40 rastinnumero peitti osittain reittiämme ja erehdyin paikasta. Tie teki kahdessa paikassa samantyyppisen mutkan sähkölinjalla ja lähdimme etsimään rastia ihan liian aikaisin. Noin kymmenen minuutin turhan etsiskelyn jälkeen sain meidät kartalle ja siirryimme nelisen sataa metriä länteen oikealle paikalle. Sovittiin rastilta lähdettäessä, että virhe unohdettaisiin saman tien ja keskittyisimme tulevaan rastiin. Rajavillit tulivat tiellä vastaan ja pojat olivat tehneet kierron 80-60-12-40, kun meidän suunnitelmamme oli 80-40-12-60. Rastille 60 mennessä ymmärsimme, että Rajavillit olivat tehneet oikean ratkaisun. Meidän ajatuksemme käydä rastille pistona, aiheutti kahteen kertaan hankalan maaston kulkemisen. Rastiakin piti vielä hiukan hapuilla ja taidettiin elää reissun vaikeimpia hetkiä suunnistuksen ja itsetunnon kannalta. Juomareppu tyhjeni tässä kohtaa, mutta Hash House oli tuloillaan, enkä murehtinut nesteestä sen enempää. Rastille 24 mennessä Minkiönkylän Mahdin jalat alkoivat painaa ja jatkuva juokseminen oli kostautua penikoiden vaivatessa. Hash Housella teimme ihan kunnon pysähdyksen. Täytimme juomareput, nautimme järjestäjien eväitä sekä vaihdoimme muutaman sanasenkin muiden kanssa. Doc kaivoi repustaan tässä vaiheessa kuminauhan ja päätimme kokeilla hinaamista. Doc kävi veturiksi ja Minkiönkylän Mahti hinattavaksi. Tiellä vauhti oli hyvää ja jatkoimme kohti pohjoista suunnitelmalla 94-85-30-90. Rastille 94 olimme laskeskelleet tulevan matkaa 35 kilometriä ja leimaamaan ehdimme ajassa 5:14. Suunnistus oli kulkenut ongelmitta ja lähdimme tavoittamaan seuraavia rasteja, jotta säilyisimme aikataulussa. Seuraavaa rastia jouduimme koukkaamaan minun virheestäni idän kautta ja pari seuraavaa rastinväliä olivat paljon hitaampia edetä, kuin olimme kuvitelleet. Rastilla 90 (mäen päällä) piti olla kuudessa tunnissa, mutta leimasimme sen ajassa 6:26. Siitäkin huolimatta halusin, että otamme rastin 72, siitä saatavien 7 pisteen takia. Iso nousu mäen päälle ja maastossa eteneminen söivät sekä voimia että aikaa, leimaus ajassa 6:46 ja matkaa maaliin yli 10 kilometriä. Tämän rastin ottaminen oli tuhonnut koko loppumatkan suunnitellut rastit.
Loppukiristä oli siis tullut pakkotahtinen kilpajuoksu aikaa vastaan. Nyt otettaisiin taas miehistä mittaa ja epämukavuusaluetta venytettäisiin paljon totuttua pidemmälle. Suunnitellut rastit 44 ja 23 unohdettiin heti ja lähdimme etenemään kohti rastia 32. Tiellä Doc veti Minkiönkylän Mahtia kuin viimeistä päivää ja Mahti mutisi jotain olevansa nimensä irvikuva juuri sillä hetkellä. Siirtyessämme tieltä pienemmälle polulle, kadotimme polun muutaman sadan metrin jälkeen. Ajauduimme suolle ja vauhtimme hidastui entisestään. Kun taas pääsimme takaisin polulle vastaan tulleen tien jälkeen, niin totesimme että rasti 32 pitäisi jättää leimaamatta. 400 metrin pistokin olisi tällä hetkellä liikaa ja matkaa piti jatkaa parasta mahdollista vauhtia. Tavoitimme tielle, josta pääsisimme matkaamaan hyväpohjaisia teitä pitkin maaliin. Suunnitellut rastit 52 ja 20 jäivät siis nekin leimaamatta. Kello kävi ja porukka eteni täyden hiljaisuuden vallassa. Mittailin jäljellä olevaa matkaa ja vaihdoimme Docin kanssa muuutaman sanan tulevasta myöhästymisestä. Halusimme kaikesta huolimatta tehdä hyvän suorituksen ja luovuttaminen ei tullut mieleenkään. Laskettelurinteen alapäähän tullessa katsoin huonosti reitinvalinnan ja lähdimme nousemaan hissilinjaa myöten. Miesten hengitys muuttui raskaaksi ja askel lyheni. Oltiin täysin omien ajatusten kanssa. Väärä reitinvalinta aiheutti sen, että kiipesimme koko Sappeen korkeimmalle paikalle ja jouduimme vielä laskeutumaan sieltä alas kivikkoa pitkin parkkialueelle. Saimme hienosti kannustusta vastaantulijoilta, kun otimme viimeiset juoksuaskeleet kohti maalia. Maalileimaus tapahtui ajassa 8:12:25 ja äijät joutuivat ottamaan hetken tuntumaa maaäitiin ennen kuin selvisimme SI-tikkujen tyhjennykseen. Pikaisen evästyksen ja saunan jälkeen olo ihan kohtuullinen ja ruokailun jälkeen oltiin jo melkein valmiita seuraavaan reissuun.
Hyvä reittisuunnitelma onnistuttiin pilaamaan rastin 72 yltiöpäisellä ottamisella. Meillä ei ollut loppumatkalle tarkkaa minuuttiaikataulua ja jatkossa sellainen pitää ihan ehdottomasti tehdä. Minkiönkylän Mahdille ja Docille pitää nostaa hattua: hieno matkaseura ja ihan uskomattoman kovia miehiä pahoissa tilanteissa. Päivän uskomattomin tapaus on kuitenkin Minkiönkylän Mahdin psyyke: kaikista vaikeuksista ja tuollaisesta "väkisin" vetämisestä huolimatta mies kesti täysin valittamatta ja pysyi jaloillaan maaliviivalle asti. Sappeella oli enemmänkin tarjolla, mutta lauantaipäivän urakoinnista huolimatta Liekkitiimin sijoitus oli seitsemäs. Se vastasi täysin päivän tekemistä, eikä jättänyt varaa jossittelulle. Raskas, mutta hieno reissu!
Päivän kartta & reittisuunnitelma:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti