Pitkään odotettu rogaining kesäkausi on nyt Liekkitiimin osalta avattu. Pääsimme tutulla vakioporukalla liikenteeseen eli Doc S, Minkiönkylän Mahti sekä KapteeniSolisluu olivat valmiita kuin partiopojat alan töihin. Heti kisapaikalle tullessa oli kahvit & pullat tarjolla järjestäjien toimesta ja samalla pääsi jutustelemaan ihan livenä Hollen ja Emon kanssa. Hollella oli mukanaan ensi vuoden Jukolan treenikarttoja Kuopiosta ja Kapteeni tunsi heti kartat nähtyään, että korvatulehdus tai joku muu lastentauti saattaisi pilata Kapteenin Jukolareissun, sen verran vihreää ja korkeuskäyrää kartoilta löytyi. Ennen kuin saimme kisakartat, ehdimme valmistaa retkikeittimellä pasta-aterian ja olipa eväskassiin eksynyt tuoretta patonkiakin. Valkoviini vain loisti poissaolollaan urheilijanuorukaisten retkikeittiöstä.
Kuva: Jokiv
Reitinsuunnittelu aiheutti aluksi päänvaivaa, mutta vähitellen reitti muodostui myötäpäivään kiertäväksi ja loppuun tehtiin kolme eri vaihtoehtoista ratkaisua, joista valittaisiin sopivin käytössä olevan ajan mukaan. Emme juurikaan suunnitelleet matkalle tsekkauspisteitä, mutta 2-tie pitäisi ylittää ensimmäisen kerran kolmen tunnin kohdalla ja rastilla 167 olisi 35 kilometriä koossa. Viimeiset varustevalinnat ehdimme tehdä juuri ennen lähtöä, eikä aikaa jäänyt tälläkään kertaa yhtään liikaa. Oma varustus koostui lyhythihaisesta suunnistuspaidasta, irtohihoista, 3/4-pituisista suunnistushousuista, kompressiosäärystimistä ja Speedcross kolmosista. Buffin taittelin leveäksi hikinauhaksi otsalampun alle. Vakio otsalamppu ei ollut yhteistyökykyinen, joten olin päivällä käynyt ostamassa Led Lenserin H7 paristovalon. Varalla oli reppuun pakattuna pieni taskulamppu, jos otsavalo ei olísi riittävä teholtaan. Evääksi pakkailin yhden Valion Mustikkakeiton (250g), kaksi Maraboun Dubbel Nougat -patukkaa, yhden pienen Dragster -pussin, 3 pussillista PowerBar -geelinamuja ja pari litraa urheilujuomaa terästettynä Ratiopharmin Nesteytys -tabletilla imeytymisen varmistamiseksi. Lisäksi söin Minkiönkylän Mahdin grahamlihapiirakasta pienen palan. Vain geelinamuista puolet jäi syömättä. Nestettä meni koko reissun aikana noin 2 litraa.
Lähdöstä meidän piti aloittaa rastilla 174, mutta niin monesti koettu innostus sai suunnitelmat muuttumaan. Ensin käytiin poimimassa 161, jonka jälkeen käytiin pistona 174:lla. Nyt päästiin etenemään suunnitelman mukan 165-166-169-137-170-149. Suurimmaksi osaksi pystyttiin kulkemaan polkuja tai teitä, mutta olihan maastoakin hiukan tarjolla. Heti ensimmäinen suunnistuspaikka aiheutti ongelmia, kun rastilta 165 lähdettäessä suunta oli kovin oikealle päin. Vasta purettu gps-jälki osoitti koko surkeuden: aivan käsittämätöntä ja päämäärätöntä koheltamista. Osaksi virheen voi laittaa erannon piikkiin ja toinen puoli virheestä taisi mennä karttaan totuttelun syyksi. Näissä isoilla mittakaavoilla olevissa kilpailuissa menee aina pari rastinväliä ennen kuin alkaa olla sinut kartan kanssa. Rastilla 166 ehdittiin vaihtaa muutama sana Ursa Minorin ja Niiloksen kanssa ja pääsimmehän me valokuvamalleiksikin muutamaan otokseen. Ennen pimeyden laskeutumista saimme hyvän rytmin päälle ja varmuutta omaan tekemiseen. Tossukin nousi ja tässä kohdin riemukas sanailu kaikui Someron tummuvassa kesäyössä.
Kuva: Niilos mc
149-146-150-147-148-126. Parilla välillä oikaisimme reilusti suunnalla ja vieläpä aivan nappiin. Käytimme suunnan kanssa tuplavarmistusta ja se palkittiin, ainakin omasta mielestämme, säästönä kuljetussa matkassa. Matkalla kaatuneella puulla olleelle rastille, käännytimme Sissi von Vuorenpeikon pareineen oikeaan suuntaan. He palkitsivat meidät heti rastilla löytämällä sen ennen meitä. Rasti 150 (jyrkänne) aiheutti puolentoista kilometrin maastossa kulkemisen. Kaaduin vaikeassa maastossa pariinkin otteeseen ja loukkasin vasemman nilkkani. Jalka tuntui aralta, mutta ei haitannut liiaksi etenemistä. Tielle päästyämme vauhtikin kasvoi huomattavasti. Tällä kertaa kävelyosuudet jäivät lähinnä ylämäkiin ja matka tuntui taittuvan erinomaista vauhtia. Kakkostie ylitettiin hiukan etuajassa ja vaarallinen "kyllähän me tämä osataan" -asenne alkoi hiipiä mieleen.
117-116-125-129-115-118-130-119. Tapolanjärven rannassa oleva jyrkänne osoittautui meille hankalaksi paikaksi. Kuvittelin tietäväni paikan sen perusteella, että olen pari kertaa ollut järven toisella puolella. Polut menivät vähän sekaisin ja tossu nousi. Tällä yhdistelmällä onnistuimme hoitamaan itsemme väärään poukamaan ja kartoittamaan rantakallioita turhan pitkään. Lopulta Minkiönkylän Mahti paikallisti meidät ja aloitimme siirtymisen oikealle pisteelle rantaa pitkin. Väite "Järven rannassa kulkee aina polku" ei tällä(kään) kertaa pitänyt paikkaansa ja pääsimme eteenpäin tuskallisen hitaasti. Kun lopulta onnistuimme leimaamaan, niin ylimääräistä aikaa pummiin oli kulunut varovaisestikin laskien 25 minuuttia. Olimme onnistuneet hukkaamaan yhdellä rastilla sen edun, jonka olimme saaneet juoksemalla alkumatkasta kokoon. Keräsimme nopeasti itsemme ja seuraava rasti otettiin selkeästi tarkemmin. Ennen Kyynäränharjua tankkasimme juomareput ja vaihdoimme muutaman sanasen Team Lyngenin kanssa, jonka kanssa päädyimme lopputuloksissa samoihin pisteisiin. Samalla kun ruokailin eväänä olleen mustikkakeiton, niin askartelimme ideal-siteestä vetoköyden. Minkiönkylän Mahti oli Kapteenin vedossa (vaikka välillä tuntuikin, että MiMa työnsi Kapteenia köydellä) seuraavat pari kilometriä. Maastoon siirryttäessä luovuimme vetonarusta, koska vauhti tasaantui muutenkin. Rastille 115 mennessä Docin lamppu sammui ja kaivoimme repustani varalampun käyttöön. Liesjärven kansallispuisto oli hyvin hitaasti edettävää, koska metsä on luonnontilaisena eikä tuulenkaatamia korjata pois. Rastit löytyivät mukavasti ja Team Lyngenin vanavedessä henkäisimme hiukan ennen kuin taas kiihdytettiin metsäautotiellä täyteen vauhtiin.
124-134-135-114-167-138-164-153. Loppumatkasta piti tehdä ratkaisu viimeisten rastien kiertojärjestyksestä. Pieni virhe reitinvalinnassa rastien 124-135 välillä sekä vartin ylimääräinen sekoilu rastilla 167 aiheutti sen, että lyhyintäkin suunnitelmaa jouduttiin tiivistämään. Edes aamun valkeneminen ja tieto maaliinpäin menosta ei saanut riemunkiljahduksia aikaan. Loppumatka kuljettiin taas pakkotahtisesti ja hiljaisuuden vallassa. Vasta Hiidenlinnan jälkeen alkoi taas juttu luistamaan ja fiilikset paranemaan. Oltiin tehty hieno lenkki ja hyvä treeni Retki-Rogainingia varten, vaikka menestystä ei tällä suorituksella olisikaan luvassa. Maaliin juostiin suhteellisen hyvävoimaisina ja hyväntuulisina.
Heti maaliin päästyämme, saimme lautaselliset puuroa lisukkeineen eteemme. Ihmetykseksemme aika moni joukkue myöhästyi kovista sakkopisteistä huolimatta. Meillekään ei jäänyt kuin viitisen minuuttia limiittiä, mutta olemmekin yleensä pyrkineet käyttämään koko ajan metsässä. Saunaan mennessä huomasimme arpaonnen suosineen meitä Dexalin ja pellavalakritsan muodossa.Ehkä tästä reissusta ei jäisikään paha maku suuhun :) Saunasta tultuamme, kävimme vielä tankkailemassa aamukahvia sekä muurinpohjalettuja järjestäjien pöydästä. Samalla kuulimme Ursa Minorilta sijoittuneemme kolmansiksi. Yllätys ja ihmetys oli suuri lähinnä sen takia, miten muut olivat töppäilleet, jos meidänkin suorituksellamme olisi noin korkealla. Kaiken kaikkiaan mukava, öinen seikkailu Someron, Tammelan ja Lohjan metsissä. Tiimi toimi parista virheestä huolimatta erinomaisesti ja varsinkin liikkuminen on nykyisellään paljon kepeämpää koko porukalla. Parin viikon päästä sitten taas mennään Sappeen maastoissa.
Kapteenin nilkka on pari päivää kisasta turvoksissa ja värikäs. Ilmeisesti nivelsiteet saivat väkivaltaisesti lisäpituutta kaatuessani. Hoitona olen antanut sille kylmää & tukea kompressiosukalla. Saa nähdä, pääseekö jalalla lainkaan juoksemaan tämän viikon aikana.
Linkki karttaan -klik- Varastettu Niilos mc:ltä. Liekkitiimin reitti punaisemmalla värillä.
Linkki rastit.fi Loppu reitistä puuttuu, koska Kapteenin MyLoggerilla ei mennä nykyisellään kuuhun...
